kirjava lintu: kirjava lintu

Kiima-levyt

Akustisen, pohjoismaisesta kansanmusiikista sävelkudoksensa ammentavan yhtyeen kokoonpano on jousipainotteinen: laulut, kaksi viulua, (ruotsalainen) avainviulu, harmooni, kontrabasso ja lyömäsoittimet. Kielet loihtivat mm. Helvi Hämäläisen runoutta sävelmuotoon, minkä takana on mm. CNCD- ja Kentauri -bändeistä tuttu Juha Kujanpää. Jälkeenmainittu esitti erittäin ansiokkaita, uusia laulusävellyksiä etenkin. Pentti Saarikosken runoista, hiukan Muksujen hengessä, mutta vaativammin.

Kujanpään nyt aikaansaamat sävyt ovat erittäin luonteva jatke aiemmalle lauluntekijäuralleen. Levyllä kuullaan periaatteessa vanhaa jalostavaa, harmoonin myötä kelluvaa ”kamu-satsia”, mutta sitä sävyttävät säveltäjän viistot, mutteivät silti vieraannuttavat ideat. Elämme vielä toistaiseksi kirottua aikaa, jolloin joillekin saattaa tästä tulla mieleen se kusenpolttama Ultra Bra, koska jossain vaiheessa mies ja nainen laulavat päällekkäin. Toivottavasti jonain päivänä tämä ”Kujanpää-saundi” saa ansaitun irtiottonsa kömpelöihin, niputettuihin vertailukohtiin ja lunastaa paikkansa runoihin tehdyn musiikin vaikeasti markkinoitavassa kaanonissa.

Kaiken kaikkiaan. Sävellykset eivät syö runoja, ja päinvastoin. Helpommin sanottu kuin toteutettu, muuten. Koskettavia hetkiä löytyy kosolti, esimerkiksi koko nimiraita on yhtä koskettavaa hetkeä. Eteerisyyden vaatimukset lunastetaan täydelleen. Harjoiteltua, luontevaa, kaikki väkinäisyys kaukana, poissa. Kappalejärjestyskin on taiten rakennettu: alkupuolella kananmunastemmat antavat sen, mikä annettavissa on, minkä jälkeen alkaa ryttyytys, joka potkii mukaansatempaavimmin sitten Koinureiden, sortumatta kuitenkaan balkan-osaston tahtilajikikkailuun. Musiikki on hallitun vaihtelevaa, tämä runoilu on kaukana tylsästä.

Toivon, että kirjava lintu löytää yleisönsä. Toivon, että laulelman ja runojen säveltämisen saralla etenkin suuret ikäluokat havahtuvat eräänä kauniina päivänä ja huomaavat, että on muitakin tekijöitä kuin se Chydenius. Toivon, ettei tätä hienoa kokoonpanoa miellettäisi poliittiseksi tai stadilaiseksi ilmiöksi, eikä sen tuotantoa kuunneltaisi minä tahansa äänitapettina, sillä lintu laulaa poikkeuksellisen kauniisti. Sen soinnissa kuultavat tunturit, skandinaavinen hötkyilemättömyys, hyväntuulengospel, Kalevala, Mauri Kunnaksen Koiramäki ja Markku Pölönen six-in-one! Vinkiksi viimemainitulle: en panisi yhtään pahakseni, jos kirjavaa lintua kuultaisiin jonakin päivänä valkokankaallakin...