The The: London Town 1983 - 1993

Epic

Paljasjalkaisen lontoolaisen Matt Johnsonin yhden miehen orkesteri The The on hienoista levytyksistään huolimatta jäänyt maassamme varsin vähälle huomiolle. Parannusta tähän epätietoon tuo tyylikäs London Town 1983 –1993-boxi, joka sisältää uusioversiot Johnsonin neljästä ensimmäisestä virallisesta The The-levytyksestä sekä mm. elokuvamusiikkia ja videoita sisältävän extra-cd:n.

Mielikuvitusta kiihottaneessa ilmapiirissä (Johnsonin perhe asui omistamansa maineikkaan Two Puddings-pubin yläkerrassa, jonka vakiovieraisiin kuuluivat useat niin kulttuuri –kuin rikollismaailmankin johtohahmot) kasvanut Matt perusti ensimmäisen yhtyeensä (Roadstar) jo 11-vuotiaana. Hieman myöhemmmin nuori jannu palkattiin paikalliseen studioon juoksupojaksi ja teenkeittäjäksi, mutta lahjakas poika ei näissä tehtäväissä kauaa viipynyt. Innokkuuden ajama Johnson työskentelikin tuota pikaa jo äänittäjänä, josta luonnollisesti oli suunnattomasti apua tulevalla muusikon uralla.

Boxin ensimmäinen, vuonna 1983 Soul Mining ei ole kuitenkaan The Then ensimmäinen albumi. Johnson oli aiemmin työstänyt jo kaksi julkaisematta jäänyttä levyä, Sprits (1979) ja The Pornography Of Despair (1982) sekä ristimänimeään kantaneen Burning Blue Soul-teoksen (1981). Tämän kokemuksen valossa ei ole vaikea ymmärtää Soul Miningin kypsää ja tinkimätöntä näkemystä. 80-lukuiset ”muovisoundit” saattavat tottumattomaan korvaan särähtää, mutta älä anna niiden hämätä – musiikin aitous ei moisiin pikkuseikkoihin kaadu.

Vaikean sairauden kanssa kamppaillut Johnson oli vuosikymmenen puolessavälissä jonkin aikaa täydellisesti sivussa musiikin tekemisestä. ”Paluu-albumi” Infected (1986) oli kuitenkin terävä osoitus siitä että miehellä sanottavaa riitti – mm. Ison-Britannian henkistä ilmapiiriä ja Margaret Thacherin valtakautta piikitelleeltä levyltä löytyi useita nimekkäitä vieraita, kuten hienolla Slow Train To Dawn-biisillä vieraillut Neneh Cherry.

Mind Bombin (1989) myötä Matt Johnson aloitti pitkän yhteistyöjakson The Smiths-legenda Johnny Marrin kanssa. Vaikka Marr onkin kannuksensa ansainnut mies, ei hänen omien projektiensa tulokset ole aina kovin mairittelevia olleet. Tämän liiton aikaansaannokset olivat kuitenkin aivan sieltä parhaasta päästä, sillä Mind Bomb ja samalla kokoonpanolla nauhoitettu The Dusk (1993) ovat ehdottomasti The The-yhtyeen kypsintä ja muistettavinta antia. Kummallakin soittaa hyvällä tavalla itsevarma ja persoonallinen orkesteri, jonka luomaa musiikkia ei väkisinkään voi tunkea mihinkään vallitsevaan lokeroon tai tyyliin. Näitä kahta levyä ei enää voitane pitää pelkkinä Johnsonin soololevyinä, kuten London Town 1983 –1993-boxin kahta ensimmäistä cd:tä. Jos ne olivat vielä ”vain” neljän tähden levyjä, voi jälkimmäisille lyödä surutta 5 viisisakaraista – laske siitä sitten keskiarvo ja kävele levykauppaan.