Profane Omen: Disconnected (ep)

Dethrone Music

Profane Omenin viime vuotinen debyyttialbumi oli niin tiukka paketti, että sen ansiosta ryhmälle lohkesi lopulta vuoden tulokas titteli tämän vuotisissa Finnish Metal Awards juhlissa. Kalmankatkuista ja rokkaavaa death/thrashmetallia sopivan mittaisiin annoksiin pätkivä ryhmä lyö synkkenevien iltojen iloksi tiskiin pikkukiekollisen uutta materiaalia.

Tai eihän tällä lätyllä ole oikeastaan kuin neljä uutta viisua, jotka on sijoitettu ep:n ”A-puolelle”, yhdessä maailmanloppua lupaavan intron kanssa. Nimibiisi Disconnected on sellaista jyräystä, että oksat pois ja puoli siperiaa perään. Vinhasti eteenpäin karkaileva ralli on sen verran voimallinen avaus, että tuon jälkeen pitää etsiä leukaluitaan kammion takanurkista. Jules Näverin monipuolinen vokalisointi pääsee esittelemään enemmän melodista puoltaan toisena soivalla In Fear siivulla, joka sekin tahtoo pitää kovaa vauhtia yllä halki kestonsa. Huomattavasti keskinkertaisempi Breed Suffocation, Breed Extinction on selvä väliinputoaja, sillä ensimmäisen puoliskon päättävä, yli yhdeksän minuutin mittaan kurottuva Learning To Die, on minin todellinen kruununjalokivi. Moniosainen, runsassävyinen ja paikoin häpeämättömästi progehtava jätti ei ole sitä tavallisista Profane Omenia, mutta hieno teos yhtäkaikki.

”B-puolelta” löytyy yllättäen kaksi mielenkiintoista versiota vanhoista metalliklassikoista. Skid Rown Slave To The Grind ja W.A.S.P.:in Wild Child taittuvat kumpainenkin vaivatta Profane Omenin käsittelyssä. Parasta näissä lainoissa on se, että kappaleita on lähdetty muokkaamaan rohkeasti bändin itsensä näköisiksi, jolloin koko lainailussa on sentään muutakin ideaa, kuin pelkkä intomielinen fanitus. Mikäli rieskan lykkää tietokoneeseen, löytyy sen uumenista vielä mukavasti ekstramateriaalia, johon kannattaa tutustua rauhassa. Mielenkiintoinen annos kaiken kaikkiaan, joka vain lisää odotuksia vain entisestään tulevaa toista pitkäsoittoa kohtaan.