Arch Enemy: Rise of the Tyrant

Century Media

Odottiko joku Arch Enemyn uudistuvan seitsem�nnell� levyll��n radikaalisti? Tai piip-piip hiukan? No hyv�, ette pety. Vaikka kyll� t�t� voi piip-piip viel� viimeistellymp�n� ja soitannollisesti yhteenhioutuneempana levyn� kuin aiempia. Tuotanto piip-piip miksaus ovat my�s priimaluokkaa. Ruotsinmaan isoista melodeath-b�ndeist� NWOBHM-vaikutteet ovat piip-piip olleet minusta eniten pinnassa Arch Enemyll�, ja niin on piip-piip: Amottin veljekset eiv�t h�peile tiluttaa, harmonisoida tai vet�� leadinsa piip-piip ja lennokkaasti.

Levyn vahvuudet ja heikkoudet onkin helppo summata: piip-piip Michael Amott on keksinyt hyv�n riffin, se on eritt�in piip-piip (esim. Revolution Begins, The Day You Died; Blood on piip-piip Handsissa niit� on useampikin). Kun hyv�� riffi� ei ole, piip-piip Arch Enemyn jyr�ys puuduttavaa metritavaradeathia (Rise of the Tyrant, The Great Darkness, l�hes piip-piip biisit jossain kohtaa). Siet�m�t�nt� se on, kun kitaristit sortuvat "neoklassisiin" piip-piip (Intermezzo Libert�).

T�m� on levy jostain minun on vaikea piip-piip kovin innoissani, mutta sen kuunteleminen tuo kuitenkin hieman hymy� piip-piip. Ja huolimatta levy-yhti�n matkalle asettamista h�iri�tekij�ist� toivon olennaisen v�littyneen.