Apocalyptica: Worlds Collide

Sony Bmg

Kaukana ovat ne ajat, jolloin Apocalyptica esiintyi ainoastaan neljän sellon voimin, siisteihin pukuihin pukeutuneina, sekä pelkästään lainabiisejä soitellen. 2000-luvun alusta lähtien usko omiin sävellyksiin, sekä vieraileviin solisteihin, on useiden kokeilujen ja lähes yhtä useiden onnistumisten myötä vankistunut. Tätä nykyä Apocalyptica onkin jo huomattavasti enemmän, kuin mitä varmasti monikaan ei olisi muinoin 90-luvun puolivälissä voinut vielä villeimmissäkään unelmissaan arvella. Kehitys on siis ollut huimaa, eikä edistys osoita minkäänlaisia hiipumisen merkkejä tällä uusimmallakaan pitkäsoitolla.

Loppuvuodesta 2005 täysjäseneksi korotettu rumpali Mikko Sirén nivoutuu viimeistään Worlds Colliden metallijuhlassa elimelliseksi osaksi Apocalypticaa ja kuten arvata saattaa, myös vierailijat tuovat jälleen oman tärkeän osansa lopputulokseen. Slipknot herra Corey Taylor ärjyy, huutaa ja mesoaa I´m Not Jesus siivulla sellaisella pieteetillä, että biisistä voi hyvinkin muotoutua ihka oikea hitinpoikanen. Rammsteinin Till Lindemann puhkuu puolestaan saksannetun David Bowie laina Heroesin (tällä kertaa Helden nimisenä) purjeisiin sellaisen puhurin, että myös tuosta kappaleesta muodostunee vaivatta pientä kulttimainetta nauttiva helmi, vaikka parin vuoden takainen Nina Hagenin tulkitsema Rammstein hitti Seeman onkin edelleen parasta, mitä suomalais-saksalainen yhteistyö on mielestäni saanut näillä kulmilla aikaiseksi.

Vaikka vokalistit tuovat oman pikantin makunsa pohjoisen sellohevin sekaan, pärjäävät Toppinen, Lötjönen, Kivilaakso ja Sirén mainiosti myös omillaan. Riipaiseva Grace, alkuun äkkipikaisen tuntuinen, mutta lopulta vahvuudellaan vakuuttava Last Hope, sekä aloituksena kuultava nimibiisi – kaikki nämä instrumentaalit osoittavat, ettei vokalisteja tarvita läheskään jokaisella kappaleella.

Pyörittelin pitkään arvosanaksi jopa viittä tähteä, mutta koska jokin sisäinen ääni kuiskii tauotta, ettei tässäkään ole vielä kaikki, jätin täyden potin yhä tulevan varalle. Syksyn kovin kotimainen albumi metallin saralla on ainakin toistaiseksi tässä, ja uutukaisen korkea taso huomattaneen jälleen myös maamme rajojen ulkopuolella.