Eilera: Fusion

Spinefarm

Reilu vuosi sitten sain arvioitavaksi ranskalaisen Eileran neljän biisin mittaisen Precious Moment ep:n. Vaikka laulajatar Eileran ja kitaristi Loïc Tézénasin muodostaman duon esikoinen ei pyöräyttänyt tuolloin vielä päätä välittömästi irti kierteiltään, sai kaksikon huima potentiaali painamaan nimen tiukasti mieleen.

Kuluneiden kuudentoista kuukauden aikana Eilera on saanut valmiiksi debyyttipitkäsoittonsa, jolta löytyy kahdeksan tuoreen raidan lisäksi em. ep:n kaksi parempaa laitaa edustavaa siivua. Tyyliä on samalla hiottu ja ilmaisua ruuvattu huomattavasti kohti metallisempaa, sekä selvästi aiempaa kelttiläisempää maailmaa. Etenkin muhkeat jouset saavat maisemat vihertämään iloisesti ja Eileran luonteikas sekä uniikki, Tori Amos – Kate Bush – Björk linjoilla kulkeva lauluääni vain vahvistaa näitä vaikutelmia.

Siis mitä ihmettä, kelttiheviä komealla naislaululla? Ei mikään turhan uniikki ratkaisu, saattaa moni todeta tässä vaiheessa, mutta odottakaa nyt toinenkin tovi – koko tarina ei suinkaan ollut vielä tässä.

Jotta kaksikon tyyli olisi riittävän uniikki, löytyy Eileran luomasta keitoksesta tuhdin folkmaisuuden vastapainoksi myös runsaita määriä elektronisen musiikin elementtejä, eivätkä etniset piirteetkään rajoitu suinkaan ainoastaan kelttiläisen maailman sinänsä kapeisiin rajoihin. Hitaasti albumin nimen todellinen merkitys aukenee, kun toisistaan alkuun kovasti eroavat, mutta toisiaan myös alati täydentävät kappaleet saavat lopulta kutomistyönsä valmiiksi.

Fusion on uuden ajan uusiin suuntiin kasvavaa metallimusiikkia, jossa melkeinpä mikä tahansa voi olla mahdollista. Tai oikeastaan on aika turha puhua metallista, tai mistään muustakaan tietystä tyylistä, sillä Eileran luoma musiikki on jotain paljon hienompaa.