Colm Lynch: A Whisper in a Riot

Xcentury Music

Jos dublinilaista laulaja-lauluntekijä Colm Lynchia pitäisi kuvailla yhdellä sanalla, olisi se kypsä. A Whisper In A Riot on nuorukaisen debyytti, ja se täyttäisi klassisen folkrock-albumin kriteerit niin Bob Dylanin kuin Bruce Springsteeninkin asteikolla. Eli kyseessä on sitä tuttuakin tutumpaa ruispuikulaa, laadukasta mutta yllätyksetöntä. Levyn parhaat laulut tarjoillaan heti kättelyssä. Avausraita Lucinda svengaa vastustamattomasti, tätä seuraava The Storm on yksinkertaisesta kaunis ja ytimekäs balladi, albumin loppupuolelta erottuu karmean tarinan ja villin tulkinnan herkullinen ristisiitos Two Bullets & A Gun. Kokonaisuudessaan kappalemateriaali kärsii liiaksi yksitoikkoisuudesta. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea tulkitsemisen taiteesta, ja siinä Lynch on vahvoilla. Hän on ilmeikäs ja vahva laulaja ja lisäksi varsin taitava akkarin soittaja.

Itseäni hieman häiritsee se, että kiekko noudattaa turhan orjallisesti sellaista folkmusiikille ominaista – ja ani harvojen hallitsemaa - arkkityyppisyyttä, jonka mukaan laulajan suorapuheinen vilpittömyys ja musiikin konstailemattomuus on tie aitouteen ja ajattomuuteen. Ikään kuin tämän tueksi on kansikoteloon mahdutettu toinenkin seedee, joka sisältää riisutut ”mies ja kitara”-versiot albumin kappaleista. Niitä kuunnellessa potentiaalin aistii paikoin kuitenkin paremmin kuin varsinaiselta levyltä, jonka tuotanto ja sovituspuoli on teknisesti tasokasta, mutta vie musiikkia lähemmäksi oluthuoneiden mukavuudenhaluista traditionalismia. Lokakuussa Lynch kiertää Suomen kapakoita ja luulenpa, että musiikkinsa on parhaimmillaan juuri elävänä esitettynä ja kuunneltuna.