Wolfpack Unleashed: Anthems Of Resistance

Napalm

Lähes vuoden se kesti. Ensimmäinen kirjoitukseni Desibelissä julkaistiin viime vuoden marraskuussa, ja nyt hieman yli kymmenen kuukautta myöhemmin minulla on ilo esitellä teille ensimmäinen viiden tähden arvioni. Siitä saan kiittää bändiä nimeltä Wolfpack Unleashed, minulle ennestään täysin tuntematonta itävaltalaista thrash-orkesteria. Itävaltalainen metalli ei ole muutenkaan minulle tuttua, joten WPU:n antama ensivaukutelma on kieltämättä loistava.

Anthems Of Resistance sisältää melodista, sujuvasti sekä heavyyn että deathiin kaartuvaa thrashmetallia, jota on monesti verrattu alkuaikojen Metallicaan. Vertaus on minunkin mielestäni osuva aina vokalisti Gunther Wirthin laulutapaa ja ääntä myöten. Miehen laulutekniikka kaipaa vielä hiomista, sillä ääni ei aina tahdo riittää. Rahiseva köyhän miehen James Hetfield on minun korvaani silti erittäin miellyttävää kuunneltavaa.

WPU ei mullista genreä eikä välttämättä tuo siihen mitään uuttakaan. Totuus vain on, että bändi kuuluu tämän vuosituhannen melodisten rässiryhmien aatelistoon turvallisia reseptejä käyttämällä ja suoriutumalla eri osa-alueista kiitettävästi. Tunnelmallisia sävellyksiä, kovaa soittotaitoa, soitinten tiukkaa raastoa, temmonvaihteluja, agressiivista vokalisointia.. Ja ai caramba, ne biisit! Albumi on ehjä biisien muodostama kokonaisuus, johon yhtään täytebiisiä ei ole laskettu mukaan. Melkeinpä jokainen kappale on sellainen, jonka voi ensimmäisenä kuunnelluttaa kaverille ja ylistää, että onpahan levy. Tuntuu siltä, että biisi toisensa jälkeen nousee vuorotellen suosikikseni, mutta nostetaan nyt esille tykki avausraita Last Dance Of A Dying King sekä yhtäaikaisesti brittihevin ja kuolonmetallin suuntaan kumartava Next Victim.

Jonkinasteiseksi miinukseksi voisi laskea muutamat tyhjänpäiväiset soittokohdat, mutta sen heikkouden kumoaa levyllinen tarttuvia kertosäkeitä, joiden myötä paikottainen lievä pitkästymisen tunne ei pääse vaikuttamaan biisin kokonaisarvosanaan. Hirveän omankuuloistakaan WPU:n musa ei ehkä ole mutta kun kama on kerran näin tasokasta perinteitä kunnioittaen, herää kysymys tarvitseeko sen ollakaan? Kaiken kaikkiaan Anthems Of Resistance on loistava paketti, viiden tähden albumi ja sen kypsyyttä kuunnellessa leuka läsähtää lattiaan, kun kuule kyseessä olevan bändin debyyttialbumi. Pienen pienine vikoineenkin täytyy sanoa, että enempää ei voi levyltä vaatia. Ei ainakaan debyytiltä.