The Hoochie Coochie Men: Danger White Men Dancing

Edel/Thompson Music

Valkoiset miehet kyllä, tanssiminen ei. Tai ainakaan siinä tanssissa ei juuri vaaran tunnetta ole, joten Deep Purple-mies Jon Lordin, ex-Rainbow/Ozzy-herra Bob Daisleyn ja kumppanien The Hoochie Coochie Menin tuoreen levytyksen nimi ja varoitusnauhainen kansigrafiikka lupaavat kyllä hiukan liikoja. Kyseessä on blues-sävyinen AOR eli aikuisrokki, jossa Lordin kuulaat kosketinosiot kohtaavat melko mahtipontiseksikin kaartuvan laulun ja näppäilystä tilutteluun vaihtelevan soiton. Ian Gillanin vierailemissa raidoissa se ponsi saa viimeistään matkaamaan 80-lukuiseen kuulauteen ja stadionrokin kaariin. Sinänsä joku Over & Over on toki ihan toimiva sävellys, mutta mitään uutta se ei kyllä luo eikä ikävä kyllä myöskään yllätä positiivisesti. Melkoisen pelkistettyä ja turvallista, voisi sanoa jopa laiskistunutta huttua menneiden teosten historian pohjilta on koko Hoochie Coochie Menin kaava.

Aluksi jopa levyn alusta loppuun kuunteleminen vaati melkoisia ponnistuksia, eikä sieltä sitten lopulta oikein mitään yllätyksiä löytynyt. Soittaahan nämä herrat osaavat ja siinä soitossa kuuluvat ne tietyt maamerkit, joita tekijöiden aiemmissakin tuotoksissa on kuultu. Eihän näissä biiseissä sinänsä mitään varsinaista vikaa ole, mutta niissä on ikävä kyllä turhan usein juuri aikuisrockin parissa olevat ongelmat: vaaran tunne puuttuu, soundit ovat suoraan menneiltä vuosikymmeniltä, teokset eivät millään tasolla haasta menneitä kunnian hetkiä ja kokonaismauksi jää laimea, taustamusiikiksi kohtuullisen passeli harmaantuvien herrojen jamittelu. Hommatkaa mieluummin joko Purplen tai Rainbown klassikko-levyjä tai sitten oikeasti haastavaa, tuoretta ja iskevää bluesia. Pari tähteä tarjoilen lähinnä siitä, että levy on omassa sarjassaan ihan ok. Harmi vain että se koko sarja on aika mitäänsanomaton.