Poropetra: Sinihirwi

”Poropetra on vanhaa suomea ja synonyymi Hiiden hirvelle”, tietää Poropetran kotisivu sivistää asioista tietämätöntä metallitoimittajaa. Kyseessä on ns. etnometallia soittava kotimainen yhtye, jolta löytyy kytköksiä mm. Korpiklaanin suuntaan. Vastoin kuin edellä mainitut metallipelimannit, Poropetra on huomattavasti puhtaammin kansanmusiikista voimansa ammentava ryhmä. Kitaraa ei siis juurikaan kuulla, kanteleen ollessa se pääasiallinen kielisoitin. Rummut on onnistuttu sovittamaan mukaan melkeinpä huomaamattomaksi osaksi äänimaisemaa ja juuri patteriston ansiota onkin, että Poropetran musiikissa vaikuttaa ensinnäkään termit rock sekä metalli.

Kymmenen raidan mittainen kurkistus kansamme suomalais-ugrilaisiin juuriin tuo muassaan piristävää vaihtelua, mutta jostain syystä kokonaisuudesta jää lopulta puuttumaan jotain sangen oleellista. Aluksi tuntuu siltä, että modernien bändisoitinten asemaa voisi korostaa nykyisestä, mutta pian ajatus jopa niiden täydellisestä poistamisesta alkaa kutkutella mielikuvitusta yhä enemmän. Tai ainakin säröinen kitara saisi siirtyä pysyvästi taaemmas, ja ehkä ihan poiskin saakka. Muutamaan kertaan ilmoille karkaa sentään tunnelmallisempi soolo tyyliin Mike Oldfield, mutta muuten säröily vaikuttaa melkeinpä häiritsevältä ja parhaimmillaankin ainoastaan itsetarkoitukselliselta.

Monipuolinen laulu tuo kappalemateriaaliin mukavasti vaihtelua, kun herkän naislaulun lisäksi kuullaan myös rempseämpää mieslaulua. Samoin erilaiset huilut ja pillit rikastavat äänimaisemaa kummasti. Sinihirwi jää keikkumaan harmillisesti kahden maailman väliin, eikä yhtyeen tyyli tunnu vielä täysin vakiintuneen. Etnoilu on aina vaikeaa, etenkin kun mukaan tupataan rokkia sekä metallia, mutta ehkäpä se vielä siitä lähtee urkenemaan.