CMX: Talvikuningas

Herodes/Emi

Kun CMX ilmoitti julkaisevansa seuraavalla albumillaan vain yhden kahteentoista raitaan jaetun kappaleen, jonka ensimmäinen painos olisi rajoitettu 8000 kappaleeseen ja se sisältäisi 40 sivua paksun libreton, tieto sinänsä ei yllättänyt, tämänsuuntainen kehitys oli lähinnä luonnollinen oletus. Talvikuningas on päätös eräänlaiselle trilogialle, joka alkoi keskinkertaisen Isohaara-albumin jälkeen ja jonka aloitti vuoden 2003 progemestariteos Aion. Aionin teemana toimineen pahuuden olemassaolon ihmistajunnassa jälkeen oli vuorossa popimpi (ja lähes yhtä mainio) Pedot, joka otti Aionia selkeämmin kantaa pahuuden ilmenemismuotoihin. Talvikuningas taas sysää sivuun ainakin näennäisesti syvällisemmät pahuuden teemat yllättävänkin proosallisen tieteiseepoksen tieltä, johon lähinnä vain viitattiin muutamissa Petojen kappaleissa.

Toki Talvikuninkaassakin pahuudesta on kyse. Petojen nimikappale oli lyyrinen johdatus Talvikuninkaan maailmaan, Kuolemaantuomitut-singlen b-puoli Mekaanisten lintujen puisto taas musiikillinen johdanto. Satelliitit, ohjukset, tähtienväliset sodat ja kyborgit ilmaantuvat sanoituksissa tiuhaan. Voisikin sanoa, että jos Pedot oli monille vakiintuneille faneille raivostuttava teos sanoitusten popmaisuuden takia (mikä teki albumista ironisesti liian vaikean monille…) ja Aion oli yhtyeeseen tutustumattomille vaikea teos musiikillisesti, Talvikuningas yhdistää juuri nämä vaikeat osiot ja on vaivihkainen keskisormi paitsi kaikille kuuntelijoille, myös oletuksille siitä, että yhtye ei voisi uudistua. A.W. Yrjänän aiempaan lyriikkaan ihastuneelle teos saattaa olla kauhistus, mutta tahallisen kornin scifi-oopperankin alta löytyy oikeaa sanottavaa sodasta, yksinäisyydestä, kuolemasta ja pelosta.

Teos ei ole yhtenäinen kappale siinä mielessä kuin esimerkiksi Jethro Tullin Thick As a Brick. Teemoihin palataan biisistä toiseen, mutta lähinnä lyyrisellä puolella ja joitakin riffejä kierrättämällä ja vasta viimeisenä soiva Kaikkivaltiaan peili osoittaa painottaen levyn aikana tapahtuneen kaaren. Minkäänlaista johtoteemaa ei väläytellä turhan tiuhaan. Joskus siirtymät raidasta toiseen käyvät huomaamattomasti (Punainen komentaja – Langennut valo), joskus mietityttää miksi teosta on tarvinnut markkinoida niin olennaisesti yhtenä kappaleena (Vallan haamut – Tähtilaivan kapteeni) sen sijaan, että olisi tyydytty yksinkertaiseen teemalevy-termiin.

Tästäkin huolimatta on kehuttava teosta sen yhtenäisyyden tunteesta. CMX on panostanut jykevään ja kylmään soundiin, mikä korostuu akustisuuden täydellisessä puutteessa ja kitaroiden lukuisissa efekteissä. Lallatettavat kertosäkeet ovat vähäisiä raitojen nojatessa toisiinsa, hc-punk piirtyy esiin progen alta yllättävästi esimerkiksi Pretoriaanikyborgeissa ja Resurssikysymys on suoraa paluuta jonnekin melkein kahdenkymmenen vuoden taakse. Toisessa ääripäässä Tähtilaivan kapteeni on varmasti ainut kappale, joka onnistuu yhdistämään melankolisen kauniin avuttomuuden tunteen ja kuin Alienista periytyvän tuokiokuvan. Parhaimmillaan yhtye on kumminkin Langenneen valon ja yli kymmenminuuttisen Kaikkivaltiaan kaltaisissa viistoissa räsähdyksissä, joissa loistavat paitsi kitaroiden säksättävät kudelmat, myös ennen kaikkea Tuomas Peipon paras rumputyöskentely tämän tähänastisessa urassa yhtyeen riveissä.

CMX kuuluu yhtyeisiin, jonka saamat kehut ovat tavallaan niin oikeutettuja, että näiden levyille annetaan arvosteluissa hyvin harvoin täysiä pisteitä: kriitikko on tottunut odottamaan yhä enemmän ja enemmän. Vaikka olisin halunnut olla skeptinen itseeni suuresti vaikuttanutta yhtyettä kohtaan ja jopa kierosti toivoin Talvikuninkaan epäonnistuvan edes joltakin kantiltaan, jotta välttäisin syytteet puolueellisuudesta, se osoittautuikin hitaasti avautuvaksi mestariteokseksi. Mitä yhtye tämän jälkeen enää voi tehdä? Toivottavasti vielä paljonkin, sillä Talvikuningas osoittaa, että CMX on yli kahdenkymmenen vuoden uran aikana löytänyt vasta viimeisimpinä vuosina kaikkein luovimman vaiheensa. Talvikuningas ei ole minulle bändin paras albumi, mutta hyvin todennäköisesti se on sitä erittäin monelle vielä kymmenenkin vuoden päästä, ja sehän riittää.

Kommenttien keskiarvo:

MikaR kommentoi 12.09.2007:

Pisteet:

Radiossa kuulemieni näytteiden perusteella CMX ei ole kyennyt luomaan mitään sellaista, mitä se ei olisi tehnyt jo aiemmin - ja vielä huomattavasti paremmin. Aurinko ja Discopolis tuntuvat jo niin kovin, kovin kaukaisilta helmiltä, että usko on horjunut jo pitkään.

Ovatko nämä uutukaiselta kuullut kappaleet olleet vain väärissä yhteyksissä kuultuja muotopuolia, jotka täydentyvät vasta kokonaisuuden osina? Lambergin hehkutuksen jälkeen lienee pakko tutustua - vielä kerran - yhteen CMX-möhkäleeseen. Toivottavasti yllätyn, siis iloisesti.

abyssmal kommentoi 14.09.2007:

Pisteet:

Kyllä tuntuu, että ihmiset hämääntyy tämän bändin kohdalla pahan kerran. CMX nauttii sellaisesta asemasta, jossa kaikki sen tekeminen palkitaan viidellä tähdellä ja bändin ylimielisyys kasvaa levy levyltä.

Jos kaiken kuorrutuksen ja hehkutuksen unohtaen kuuntelee tätäkin levyä, paljastuu kultakääreen alta heikko King Crimson -pastissi. Ei heikko siksi, että biisit olisivat läpeensä kehnoja, vaan siksi, että Yrjänä ei edelleenkään osaa laulaa, bändin soitto on jäykkää (ei tosin ihan niin kankeaa kuin Dinosaurus Stereophonicuksella)ja kaikki tämä on kuultu paremmin tuotettuna aiemmin. Se, että joku aiemmin hienosti tehty musiikillinen täysosuma käännetään välttävästi Suomen kielelle, ei oikeuta mielestäni hehkutukseen.

mhei kommentoi 16.09.2007:

Pisteet:

Kommentit ovat sen verran kriittisiä, että tarjoan hieman tukihehkutusta. Minusta levyn ennakkomainonta oli hieman harhaanjohtavaa, sillä kuten arvostelijakin toteaa, kyse ei ole yksittäisestä biisistä. Joitakin teemoja hiukan kerrataan, ja varsin hyvällä maulla, mutta se oikeuttaa puhumaan vasta teemallisesta albumikokonaisuudesta. Scifitarinastakaan on turha pitää kamalasti melua kumpaankaan suuntaan, sillä samaa samanistista salamyhkäisyyttä ja eksistentiaalituskaa Yrjänä sanoitukset ovat kuin ennenkin. Pari avainsanaa vain on vaihtunut.

That said, Talvikuningas on mielestäni erinomaisen hyvä ja tarpeellinen levy, sillä yhtyeitä joilla on oikeasti kykyä tehdä tällaisia proge-eepoksia ei ole liikaa. Ennenkaikkea se on mielestäni soittajalevy, koska tuotanto ja soundit korostavat yksittäisten soittajien (erityisesti Tuomas Peipon, mutta myös kitaristien) panosta ja osaamista. Tämä levy ei siis varmasti käännytä uuden CMX:n taakse ketään kuka ei ole lämmennyt sanotaanko kolmelle edelliselle albumille, mutta ainakin minun kirjoissani CMX on hyvässä mielessä pätevimpiä yhä levyttäviä yhtyeitä. Eikä edellisistä aidosti yllättävistä levyistäkään (Aion ja Cloacan 2:n b-puolet) niin kovin kauaa ole.

Jussi3000 kommentoi 16.09.2007:

Pisteet:

Heti ensikuuntelun jälkeen tuli selväksi, että Talvikuningas on musiikillisesti ja sanoituksiltaan valovuoden päässä suomalaisen rockmusiikin perinteisistä linjoista. Levyltä välittyi hyytäviä maalailuja ja räjähtäviä tunnepurkauksia aina eeppiseen loppuunsa saakka, ja tunnelmat olivat todella positiiviset ensikosketuksen jälkeen.

Nyt levy on ollut puolitoista viikkoa tehosoitossa ja niin se taitaa pysyä, sillä CMX on takonut kasaan lähes Aionin veroisen mestariteoksen, mikä jaksaa ihastuttaa tätä kuulijaa kerta toisensa jälkeen. Yhtyeen 90-luvun tuotantoon en lähde tekemään vertailuja, koska näen eron tulokulmassa joka yhtyeellä on verrattuna 2000-luvun puolen -huomattavasti progressiivisempaan- tuotantoon. Levyllä koko yhtye tuntuu olevan vihkiytynyt asiaansa eikä soitanta tunnu pakotetulta, kuten Pedot levyllä paikoitellen.

Jos jotain negatiivista on sanottava niin levy on kyllä aivan liian lyhyt. ;)

hemisphere kommentoi 25.09.2007:

Pisteet:

Loistavaa! CMX ylitti itsensä.

Haamujeesus kommentoi 26.09.2007:

Pisteet:

Pedot oli sen luokan pettymys, että usko meinasi mennä tähänkin dinosaurukseen. Talvikuningas palautti sen, sillä nyt liikutaan Aionin tasolla. Ensikuuntelusta lähtien iskuja makuhermoon enkä voinut kuin nyökkäillä hyväksyvästi. Paketti pysyy hyvin kasassa alusta loppuun ja Tuomas Peipon rummuttelu on noussut uudelle tasolle.

Neljä ja puoli siitä että iski alusta lähtien, tosin kovassa kuuntelussa tuntuu että pientä väsymistä alkaa tapahtua. Ja toisekseen tämä limited edition on turhan kallis. Hieno se on, sitä ei käy kieltäminen.

vorg kommentoi 11.10.2007:

Pisteet:

Talvikuningas ei ole hittibiisien kavalkadi. Se ei myöskään ole CMX:n Täydellinen Ja Kokonaisvaltainen Uudistuminen -- luvassa ei ole neljän tunnin funk-jamittelua eikä edes pelkällä pygmikuorolla ja kukkopillillä säestettyä oopperaa. Sen sijaan Talvikuningas on sekä tekstillisesti että musiikillisesti harvinaisen ehyt kokonaisuus, jonka arvo avautuu vasta useammalla kuuntelukerralla (puhumattakaan listakilpakumppaneihin vertailusta).

Totta, mukana ovat kaikki CMX-kliseet -- vaikeaselkoiset sanoitukset, 7/4-tahtilaji, Yrjänänä epälaulu, suorat viittaukset aiempiin sävellyksiin. Mutta kyseessä on myös normaalin CD-julkaisun rajat haastava tarinakokonaisuus, jossa musiikki, lyriikat ja grafiikka muodostavat kylmän, julman ja upean kokonaisuuden, joka palkitsee perehtyjän. Pelkkä kunnianhimo ja erikoisuudentavoittelu ei ansaitse ylisanoja, mutta Talvikuningas on onnistunut paketti taidetta, multimediaa, musiikkia ja elämystä. Jos vihaat progea, CMX:ää tai spekulatiivista fiktiota, tämä levy ei todennäköisesti nouse suosikiksesi. Kaikille muille tätä voi ja pitää suositella varauksetta. Harvoin näin pienellä kielialueella pääsee nauttimaan näin asiansa osaavasta omistautumisesta.

nniil kommentoi 02.01.2008:

Pisteet:

levy oli minun mieleeni täydellinen. pari mahtavaa riffiä ja upeat sanoitukset. hieno grafiikka. eli täysi multimedia pläjäys. "Vain yksi yksityiskohta
voi jäädä mieleen,
jäädä mieleen koko
elämästä.
Jokin valkea hehku päivän
jo mentyä,
jokin katse kumppanin"