Julkaistu: 10.09.2007
Arvostelija: Tuomas Tiainen
Monsp
Kasakaupalla kotimaista hiphoppia julkaissut Monsp on ollut piristysruiske suomalaisessa musiikkituotannossa, hieman kuin aikoinaan kymmenen markan singlen lanseerannut Levy-yhtiö viime vuosikymmenen puolivälissä. Lahtelaisten toiminta on ollut innoittajana Monspin toimintaa luotaessa, ja musiikilliset lähtökohdatkin ovat samantyyppisiä. Julkaisutili aloitettiin vuosimallin -96 kevytpunkilla ennen kuin siirryttiin suomiräppibuumin aikoihin hiphoppiin. Yhtiön musiikillinen linja liikkuu Nollaseiskasta Nopsajalkaan ja Raimosta Ruudolfiin.
Linja on alkutaipaleen tarkistuksen jälkeen pitänyt. Omiin aivoituksiin kannattaakin luottaa; lököpöksyjen parissa Monsp on aina nauttinut arvostusta, ja laajempaakin suosiota on saatu esimerkiksi Ruudolfin ja Kemmurun myötä. Monspin ensimmäisen hiphop-kiinnityksen Memmy Possen anti-kumianthem Periaatteen mies naurattaa yhä, ja kylläpä Liisanpuistokin kuulostaa pitkästä aikaa kohtuullisen hyvältä. Memmyn kanssa Monspin EP-myyntiennätyksestä kilpailee Notkea rotta, jonka loppuunmyydyltä pikkukiekolta Kaupungin vauhdissa kuullaan nimikappale. Legendaarista kamaa, mutta helmet tuntuvat hukkuvan keskinkertaisemman materiaalin sekaan.
Monspin ansioita ei käy kiistäminen, mutta osaan biiteistä on ajan hammas purrut pahasti. Sanojen soljunta on niin ikään kirjavaa. Esimerkiksi kahdella raidalla edustava Ruudolf on täysin eri luokkaa kuin Olarin Raimo, jonka lähiöläpät lähinnä naurattavat. On selkeää, miksi ensinmainittu on noussut levyillään viralliselle albumilistalle jälkimmäisen nauttiessa kulttisuosiota. No, Raimoa on sentään hauska kuunnella, sillä kaverilla riittää itseironiaa. Totisuuttakin löytyy. Yksi Monspin eniten näkyvyyttä saaneita artisteja, poliisimurhaaja Steen Christensenin nimellä lanseerattu Steen1 pääsi aikoinaan populismeineen iltapäivälehtien lööppikamaksi asti. Kiinnostavuudessa Steen kuitenkin häviää kaikille edeltämainituille nimille.
Monsp Records 1997-2007 sisältää tuoretta suomalaisen hiphopin historiaa, mutta siitä kiinnostuneiden kannattaa mieluummin yrittää metsästää alkuperäisiä levytteitä. Arvosanaa laskee kokoelman ruma ulkoasu ja sisäsivujen latteasti kirjoitettu historiikki. Molempien taso toki noudattelee lafkan DIY-meininkiä, mutta ansiokas tee-se-itse -historia ansaitsisi myös laadukkaan paketoinnin.
Kokoelmia koti-Suomesta ja suuresta maailmasta.