The Blackout Argument: Decisions

Lifeforce

Saksan Munchenista ponnistava The Blackout Argument toivoo debyyttialbuminsa, Decisionsin, tuovan musiikkimaailmaan edes ripauksen jotain uutta. Eikä orkesteria voi kaavoihin kangistumisesta syyttääkään, sillä harvemmin tämän kaltaista musiikkia tulee kuultua. Ensituntumalta materiaalia voisi kuvailla hc-emoksi, mutta kun kuuntelun ottaa asiakseen, The Blackout Argumentin rämistely osoittautuu omaleimaiseksi yhdistelmäksi tiukkaa hardcorea, metallista sahausta ja tummasävyistä emorockia huutolaululla. Ainakin se on varmaa, että adrenaliinia purkautuu, kun tätä mättää nupit kaakossa kajareista ulos.

Alku on lupaava. Abandon, Good Guy sekä The Used And The Dead ovat hyviä kipaleita, eivätkä I Against tai Remain In Silencekaan jää lähellekään paitsiota. Melodista, mehevää emomättöä, TBA:ta omimmillaan. Sinan Akillin kirpeä rääkyminen johdattaa biisejä vauhdilla ja tyylillä eteenpäin, mutta välillä mies vaihtaa niin stereotypiseen emo-ininään, että koko levyn tekisi mieli heittää ikkunasta ulos. Toki lisäväriä melodinen laulanta biiseihin tuo. Toisiaan seuraavien nopeiden rallien vastapainoksi välipalana tarjoillaan akustinen Glassbead Game, joka ei ole yhtään hassumpi herkistelyballadi, vaikka se onkin edellä mainitulla emo-ininällä laulettu.

Loppua kohden biisit alkavat jäädä kelvollisiksi tai keskinkertaisiksi täytebiiseiksi, lopusta voi nostaa pöydälle ainoastaan Regain Serenityn, tosin muutamia alkupään biisejä tulee varmasti kuunneltua jatkossakin. Biisit vaativat useamman kuuntelukerran erottuakseen mättömössöstä, kun biisit ovat lähes järjestään samaan muottiin valettuja nopeita screamohakkauksia, joskin vähäsen eri väreillä maalattuja. Massasta erottuvaa itse musiikki sinänsä on, ja debyytiksi Decisions on ihan mukava pakkaus.