Gallhammer: Ill Innocence

Peaceville


Kolmesta hennosta japanilaisneidosta koostuva Gallhammer soittaa niin raakaa, synkk�� ja nihilistist� musiikkia, ett� sit� on vaikea uskoa muiden kuin raavaiden norjalaisten viikinkimetallistien esitt�m�ksi. Yhtyeen ilmaisu on v�lill� doomahtavan hidasta ja v�lill� enemm�n blackmetalliin kallellaan, mutta jatkuvasti periksiantamatonta ja n�kemyksellist�. Celtic Frost ja Bathory voisivat toimia hyv�n� johdantona aiheeseen, mutta selkeist� vaikutteista huolimatta Gallhammerilla on tekemisiins� my�s ilahduttavan uskalias ja rajoja rikkova ote. V�lill� musiikissa saattaa kuulla japanilaisen punk / no-wave -liikkeen estetiikkaa, ja paikoitellen s�r�kitaroiden seasta pilkahtaa jopa sonicyouthmaisia s�vyj�.


Soittotaidolla trio ei yrit�k��n p�te�, vaan panostaa sen sijaan ��rimm�isen yksinkertaiseen ilmaisuun. Ratkaisu toimii kuin teurastamo ja tukee hienosti raakoja vokalisointeja, jotka ovatkin yhtyeen vahvin lenkki. Tunkion kuningattarena upean pid�kkeett�m��sti �rjyv� Vivian Slaughter on ulosanniltaan ��rimm�isen vakuuttava; puolisoni mielest� h�n kuulostaa laulaessaan silt� kuin sylkisi jatkuvasti verta kurkustaan, mik� varmaan pit��kin paikkansa.


Onneksi my�s biisipuoli on b�ndill� hanskassa mainiosti. Albumin avaava doomahtava, l�hes kahdeksanminuuttinen At The Onset Of The Age Of Despair kasvaa hitaasti majesteettisiin tunnelmiin ja tekee heti ensitahdeistaan selv�ksi ett� n�m� naiset ovat tosissaan. T�m�n j�lkeen yhtye k�y l�pi liudan aggressiivisempia ja nopeampia kappaleita, joista voisi mainita ainakin tarttuvasti rokkaavan Blind My Eyesin, jonka Boredoms �tyyppiset kimitysstemmat ovat kuulijasta riippuen joko huonoa huumoria tai silkkaa neroutta. Itse kallistun j�lkimm�isen kannalle. Puoliv�lin j�lkeen palataan takaisin hitaamman runttauksen pariin hienon Song Of Fallin merkeiss�, jonka j�lkeen tempo pysyy loppulevyn ajan odottavan painostavana. Slog ehtii k�v�ist� jopa postrockin puolella, ennen kuin Last Scary Dream p��tt�� albumikokonaisuuden unenomaisen rauhallisiin, mutta samalla levottomiin tunnelmiin.


T�lle kolmikolle ei tarvitse tytt�tasoitusta antaa, enk� min� uskaltaisi sellaista ehdottaakaan, ainakaan kuultuani Ripper The Gloomissa esitett�vi� kuolonkorinoita. Ill Innocence on tasoltaan jo l�hell� t�ytt� viitt� t�hte�, mutta j�tet��n nyt arvosanaan viel� pient� parantamisen varaa. Paikoitellen nimitt�in tuntuu ett� riffittely voisi olla hitusen oivaltavampaa, eik� mainittuja kokeellisia elementtej� kuitenkaan ole saatu ujutettua mukaan aivan tarpeeksi, jotta yhtyeen ilmaisua voisi kehua totaalisen omaper�iseksi. Mainiota ��rimetallia t�m� viisikymment�minuuttinen puristus on joka tapauksessa.


Gallhammer tekee syyskuun lopulla levyn julkaisun yhteydess� pienen Suomen-kiertueen, joten nyt tarjoutuu my�s oiva tilaisuus n�hd�, pystyyk� yhtye vakuuttamaan lavalla yht� tehokkaasti kuin ��nitemuodossa.