Gudrun Gut: I Put A Record On

Monika Enterprise

“Ich bin ein Berliner!” julisti John F. Kennedy jo vuonna 1963, ja vaikka maailma on tuon jälkeen muuttunut paljon, haluan julistaa tuota samaa viestiä – vaikkakin hieman eri syistä. Maailman muuttuessa pikkuhiljaa yhdeksi suureksi kyläksi on mukavaa huomata, että eräs tuon suuren yhteisön mittavimmista lähiöistä kykenee tuottamaan yhä iloisia yllätyksiä.

Gudrun Gut on terävänäköinen berliinitär varustettuna kunnioitettavan pituisella musiikillisella uralla, mutta syystä tai toisesta I Put A Record On –kiekko on vasta Gutin debyyttisoololevy. Gut aloitti uransa punkin ja uuden aallon myllertäessä musiikillista maailmaa 70- ja 80-lukujen taitteessa. Lyhyt pesti Einstürzende Neubautenin kosketinsoittajana yhtyeen alkutaipaleella teki puolestaan elektronisen ja kokeellisemman musiikin tutummaksi ja noissa maailmoissa Gut liikkuu debyytilläänkin.

I Put A Record On etenee vinon keinuvalla tavalla siten, että koskaan ei voi tietää mitä seuraavan kulman takaa mahtaa paljastua. Pääosin melankoliset ja mystisen tummasävyiset maailmat saavat dubahtavan pinnan, jossa hetkisen aikaa voi kaikua vaikka haitarilla soitettu polkka. Laulu ja lausunta kulkevat käsi kädessä, kuten kokeneella multimedia taiteen esittäjällä kuuluukin. Kappaleiden olomuodot eivät ole kiinteitä, vaan enemmänkin kaasumaisia, mutta onneksi yksikään äänistä muotoutunut pilvenlonka ei pääse hajoamaan ennenaikaisesti.

Kiekon ehdotonta parhaimmistoa edustaa Rock Bottom Riser, jossa vierailevat Uta Heller ja Matt Elliott tuovat jotain äärimmäisen uniikkia sekä herkkää jo muutenkin vahvaan kokonaisuuteen. Puolivillainen Girlboogie 6 iskee sekin lumoavalla hulluudellaan, eikä The Wheelin unenomaista transsipyörrettä pysty vastustamaan. Ikävä kyllä näiden timanttien loiste hiipuu hieman materiaalin epätasaisuuden takia. I Put A Record On ei ole missään nimessä täydellinen albumi, mutta sen seurassa viihtyy silti uskomattoman pitkiä aikoja, mikäli Gutin erikoiseen ilmaisuun vain viehtyy.