Julkaistu: 03.09.2007
Arvostelija: Toni Hietamäki
Displeased Records
Australialainen Striborg tekee julmaa musiikkia. Blackmetalista periaatteensa ja äänimaisemansa ammentava brutaali säröambient on kuunneltavuutensa puolesta hyvin kaukana korvaa miellyttävästä musiikki-ilmaisusta. Pikemminkin tämän yhden miehen orkesterin ainoan jäsenen Sin Nannan tarkoituksena tuntuu olevan tuottaa kuulijalle fyysistä pahaa oloa ja pelkotiloja. Siinä hän onnistuu erinomaisesti, sillä Ghostwoodlands on luultavasti kammottavin albumi joka tielleni on sattunut. Tähän verrattuna esimerkiksi Darkthronen klassinen ”musta trilogia” sirkkelinsurinakitaroineen on varsin helposti sulavaa popmusiikkia.
Levy jakautuu kahteen, keskenään vuorottelevaan tyyliin. Audiohauta avautuu kylmällä syntetisaattoritunnelmoinnilla Burzumin tapaan, jonka jälkeen kuulija teurastetaan hitaasti ja kivuliaasti nimensä mukaisella, lähes kaksikymmentäminuuttisella teoksella Wandering the Wilderness of Eternal Misery. Särökitarat surisevat epäselvästi ja rummut paukuttavat hädin tuskin tahdissa. Häiritsevästi efektoitu kähinävokalisointi vain korostaa vieraantunutta tunnelmaa entisestään. Kun piina on lopulta ohi, seuraa lyhyt hengähdystauko hiljaisen, mutta ilkeästi dissonoivan syntetisaattoritunnelman parissa, jonka jälkeen särökitarat täyttävät jälleen pään, taas melko paljon Burzumista muistuttavalla tavalla. Sama vuorottelu pitkien kitarakidutusten ja lyhyempien syntikkapelottelujen välillä jatkuu läpi levyn seitsemän kappaleen, jonka päätteeksi teos päättyy painostavan hiljaisiin hautajaistunnelmiin Descending into Utter Despairin muodossa.
Ghostwoodlands on hyvin mielenkiintoinen ja tasavahva kokonaisuus, jonka kuuntelu vaatii kuitenkin runsaasti jaksamista ja asennoitumista. Miellyttäväksi kokemusta ei voi luonnehtia, mutta jokin tässä silti viehättää. Harva yhtye kuitenkaan onnistuu vangitsemaan näin synkeää tunnelmaa levylle. Striborgin kohdalla palaset loksahtavat inhottavasti ohi aukoistaan ja jäävät kiusaamaan vielä albumin päätyttyäkin. Jos kuuntelet tätä levyä sairaana tai krapulassa, saat luultavasti sydänkohtauksen.
Australialainen yhden miehen blackmetal-akti tekee häiritsevää, ambientmaista pelottelumusiikkia. Yhtye julkaisi materiaaliaan vuosia omakustanteena, ennen kuin sai levytyssopimuksen ja levittäytyi suuremman yleisön tietoisuuteen.
Sin Nanna: laulu, kaikki instrumentit.
Kotisivut: Striborg Myspacessa
(Päivitetty 3.9.2007)