For Ruin: December

December on John Murphyn johtaman irlantilaisbändi For Ruinin debyyttipitkäsoitto, ja saatteen mukaan ensimmäinen levy, jolla Murphy ei soita kaikkea itse. On sinänsä piristävää kuulla irlantilaista yhtyettä joka ei sisällytä biiseihinsä lainoja maan kansanmusiikista. Tämä kun tuntuu olevan must jopa maan metallibändien keskuudessa. Sen sijaan saatteessa mainituista bändeistä Rotting Christin ja vanhan Katatonian vaikutuksen voi kyllä kuulla, samoin kuin Gothic-aikaisen Paradise Lostin, mutta soundi on oikeastaan aika omintakeinen: bassot on vedetty todella alas, minkä seurauksena pinnassa ovat ohuet, vonkuvat kitarakuviot. Kaikki biisit perustuvatkin hyvin melodisen - paikoin rock-henkisenkin - riffin toistamiselle uudestaan ja uudestaan, rumpalin hakatessa jotain taustalla. Vokalisti-Murphyn panos on melko mielenkiinnotonta ja helposti hukkuvaa kähinää. Onko bändissä edes basistia, tätä on levyä kuuntelemalla vaikea sanoa.

Vaikka December kuulosti ensikuulemalta hyvin omaperäiseltä ja kiinnostavalta, eivät toistuvat kuuntelut ole tuoneet levylle oikeastaan yhtään lisäarvoa. Biisimateriaali on hyvin homogeenista, biisinvaihdoksen huomaa riffin vaihtumisesta. Ennemmin mielenkiinto väheni, kun harmoninen kitaratyöskentely alkoi kuulostaa yhä enemmän In Flamesilta, erityisesti biiseissä kuten Eyesore. En silti tarkoita sanoa, että levy olisi huono. Parhainta päätä edustavat ärhäkkä avaus Into Red ja tunnelmallinen päätös Frailty. Murphyn riffikynä on terävä, ja tunnistettava soundi on bändille tärkeämpi asia kuin moni ymmärtää. Siksi toivonkin heidän panostavan seuraavaksi variaatioon ja biisirakenteisiin, sillä tästä voisi vielä tulla jotain hyvinkin mielenkiintoista.