Tunng: Good Arrows

Fulltime Hobby/PIAS

Lontoolainen Tunng muodostui vuonna 2003, kun elektronica-nikkari Mike Lindsay kohtasi laulaja-lauluntekijä Sam Gendersin. Alkuhetkien jälkeen jäsenistöltään ja toimintatavoiltaan isommaksi kollektiiviksi kasvaneen yhtyeen soundi luottaa edelleen yhdistelmään, jossa Lindsayn junnaava sähköinen maailma vie Gendersin folkahtavia biisejä niin sanotusti syvemmille vesille. Kuten monesti vastaavanlaisissa virityksissä, kaava maistuu hetkittäin melkoisen turhaankin täytetyltä, hetkittäin taas näppäilyn syventäminen elektrisiin maisemiin tuo ilahduttavan paljon uutta ilmettä mukanaan. Silti pohjimmaisena on tai pitäisi olla aina hyvä biisi ja niitä löytyy toki tältäkin levyltä.

Avausraita Take vakuuttaa heti kiireettömän laulun ja näppäilyn puolesta, jossa Becky Jacobsin stemmalaulu täydentää laulupuolta oivasti. Elektronica-elementit ovat sopivan hillittyjä ja melankolisen junnaileva biisi pysyy hyvin pinnalla. Samalla tavalla myös Bricks toimisi hyvin puhtaana nuotio-folkina. Biisin junnaavasta luonteesta johtuen pienet elektro-huminat ja kollektiivi-tyyliin tutut monipuoliset instrumenttimausteet sopivat hyvin kokonaistunnelmaan, joka kuitenkin pohjimmiltaan rakentuu rytmin jumittavaan eteerisyyteen ja laulun kiireettömään eleettömyyteen. Tunng onnistuu monisyisistä mausteistaan ja kone-puolistaan huolimatta säilyttämään herkkyytensä ja sen pohjalla olevan kappaleen pohjavireen.

Välillä Lindsayn koneet ja kollektiivin moninaiset instrumentit lähtevät rakentamaan maisemaa ilman laulua ja sitä pääasiassa vahvasti mukana pysyvää nuotiokitara-biisipohjaa. Esimerkiksi Soupista löytyy toki myös herkkyyttä, kun se kuitenkin rakentaa junnailevaa kaavaansa ksylofonin ja kitaran kautta. Silti parhaimmillaan yhtye on, kun mausteet saavat olla mausteita ja vahva folk-pohja saa johtaa juttua. Levyn ehkä parhain yksittäinen kappale on riisutun tummasti lähtevä Bullets, joka kasvatetaan hienosti valoisampaan kaareen pianolla ja astettain nousevalla pienuudella. Kappaleessa yhtye pääsee lähimmäs kuulijaansa, mitä helpottaa biisin vahva melodiakoukukkuus. Myös vinompi ja aika pelkistetty King vakuuttaa erityisesti vahvalla latauksellaan. Kokonaisuutena mennään toki vahvasti plussan puolelle, mutta todellista timanttia lähestytään lopulta vain muutamissa kohtaa.