Asobi Seksu: Citrus

Friendly Fire

Halusin paneutua Asobi Seksun kakkos-albumiin Huolella. Halusin my�s pit�� siit�, sill� yhtyeen edustama shoegaze-pop on itselleni (ollut) eritt�in l�heinen musiikin laji, sellainen, jonka parissa puberteetin tunnepurkaukset muuttuivat maagisiksi kokemuksiksi. Citrusta kuunnellessa konkretisoitui kuitenkin j�lleen se tosiasia, ett� musiikkimaku on mit� suuremmissa m��rin henkil�kohtaista el�m�nhistoriaa ja omaisuutta, josta voi (ja t�ytyy) olla ylpe� tai toisaalta oikeutetusti mustasukkainen. New yorkilais -yhtyeen s�veltaiteen aiheuttama n�r�stys johtuu siit�, ett� se ammentaa isolla kauhalla vaikutteita esikuviltaan, mutta se ei onnistu tekem��n kuitenkaan esikuvilleen kunniaa vaan saattaa mestarinsa pikemminkin kyseenalaiseen valoon. Mieleen hiipii kysymys, oliko se kaikki sittenkin ihan paskaa?

T�ss� vaiheessa t�ytyy suorittaa levyhyllyn kertausharjoitus, joka todistaa ep�ilykset v��riksi: Riden ja Lushin houreiset kitarat olivat kultahippuja hienojen medolisten rakennelmien p��ll�, my�s My Bloody Valentinen saundi oli aikanaan oikeasti innovatiivista ja edelleen kiinnostavaa. Citrus t�ytt�� monet shoegazen tunnusmerkit; kitarat soivat et��ll� kovaa, levyll� on hienoja saundeja ja terassidynamiikka (hiljaa-kovaa-hiljaa jne.) on kyll� er��nlainen modernin rockin kultainen leikkaus, mutta arvostelija joutuu kuitenkin nyt tukeutumaan kritiikin peruskliseeseen: Pinnan alla ei tunnu l�ytyv�n potentiaalia, tai edes hyvi� musiikillisia ideoita, joihin tyylittelyn voisi valjastaa. Citruksella tekstuuri ottaa ylivallan s�vellyksist�. T�m� pist�� korvaan siksi, ett� kappaleet ovat muodoltaan melkoisen perinteisi� poplauluja, mutta niiden s�vellyksellinen substanssi on olematonta. Vain Thursday -kappaleessa on jotain melodista vieh�tt�vyytt�. Itse�ni eniten h�iritsee kuitenkin japanilaissolisti Yukin laulu, josta tulee mieleen ne my�t�h�pe�n hetket kun huomaa, ett� joku laulaa huomaamattaan I-podinsa mukana. Neidon veisuu on ep�vireist� itsekritiikin ulottumattomissa olevaa Idols-karsinnoista tuttua honotusta, joka on paitsi tyylilajille ominaisesti, mutta nyt my�s ihan aiheestakin miksattu ��nivallin alle.

Asobi Seksusta tulee sellainen olo, ett� se luottaa vain siihen, ett� populaarimusiikin trendit kertautuvat suunnilleen 15 vuoden v�lein. Shoegaze on nyt nu-gaze, ja se on nyt muodissa t�m�n v��j��m�tt�m�n kiertokulun lainalaisuuden vuoksi hetken aikaa. Asobi Seksun reik�leiv�ss� sen sijaan merkitt�vint� on sen kannet: japanilainen kitch v��ntyy taitavan graafikon k�siss� vaivattomasti psykedeeliseksi taiteeksi ja neonoranssi muovi on cd-kotelon materiaalina tosi cool.