The Delgados: Hate

Mantra

"No nyt ne ovat vetäneet överiksi" on ensimmäinen miete tätä uutuutta maistellessa. Soundimaailma kuulostaa niin ylitsevuotavan mahtipontiselta, että se tuntuu tukahduttavan alleen kaiken muun. Ensivaikutelman ei kuitenkaan kannata antaa pettää.

Skotlannin indiepopihme The Delgados on kulkenut omia polkujaan 90- luvun puolivälistä lähtien ja saanut aikaiseksi toinen toistaan parempia albumeita, joista Hate on neljäs. Aluksi bändi rähinäpoppaili kuin Belle & Sebastian -tartunnan saanut lo-fi-Pixies, mutta on sittemmin jalostanut sointiaan kohti suureellisempaa, suorastaan sinfonista ilmaisua, jota edusti jo edellinen levy The Great Eastern (2000). Uudella levyllä tämä suuntaus on saavuttanut huippunsa – lähes jokainen biisi pullistelee jousia, puhaltimia, kuorolaulua ja isoja biittejä. Kuulija tuskin yllättyy havaitessaan kansiteksteistä, että tätäkin levyä on ollut tuottamassa suurten soundien maestro Dave Fridmann (Mercury Rev, Flaming Lips jne.). Mutta ei anneta sen häiritä. Alkuhämmennyksen jälkeen levy nimittäin imaisee kummasti mukaansa.

Olennaisin osa Delgadosin viehätystä on aina muodostunut kahdesta seikasta: bändin mies- ja naislaulajan sympaattisesta yhteis- ja vuorolaulusta sekä tietysti äärettömän vahvoista biiseistä. Molemmat elementit ovat mukana myös Hatella. Laulajat Alun Woodward ja Emma Pollock pelaavat edelleen hienosti yhteen – eivät tosin enää niin suloisen epävireisesti kuin alkuaikoina, mutta eihän sitäkään voi miinukseksi laskea. Biisimateriaalin kanssa bändillä ei ole ollut ongelmia millään albumilla, eikä tämä ole poikkeus. Kuuntelukertojen lisääntyessä kappaleista alkaa paljastua sellaisia koukkuja, että vastarinta on täysin turhaa. Kenties nopeimmin päähän iskostuu levyn ensimmäinen singlelohkaisu Coming In From The Cold, mutta kaikki kymmenen raitaa ovat taattua tavaraa.

Sanoituspuolella Delgados liikkuu tummemmissa vesissä – levyn nimikin jo kertoo, mitä on odotettavissa. Esimerkiksi All You Need Is Hate - kappale osoittaa, että vaihtamalla poplyriikoissa yleisimmin esiintyvän sanan tilalle sen vastakohta saadaan aikaan ajatuksia herättäviä säkeitä. Itse musiikin optimistisuus kuitenkin takaa, että synkistelyn puolelle ei vaivuta vaan aurinkokin paistaa.

On mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan Delgados tästä jatkaa. Nykyistä suuremmaksi musiikki tuskin voi enää kasvaa, joten ehkä edessä on paluu pienimuotoisempiin tunnelmiin. Oli miten oli, tämä tuotos toimii tällaisena suunnilleen niin hyvin kuin poplevy vain toimia voi.

Kommenttien keskiarvo:

JariJ kommentoi 19.05.2003:

Pisteet:

All You Need Is Hate on mainio biisi, mutta muutoin Hate-levystä jää hiukka valju olo. The Great Eastern oli kiistatta parempi.