Manufacturer´s Pride: Faustian Evangelion

Off

Vai että lauantaipussimetallia? No, kerrankos sitä on bändi jos toinenkin lyönyt lekkeriksi silloin kun omaa musiikkia pitäisi sanoin kuvailla. Ja mikäs siinä, musiikkihan puhuu puolestaan jolloin jokainen saa päättää itse mitä se on ja mitä ei ole. Jyväskyläläinen Manufacturer´s Pride on metallia, mutta löytyykö debyytiltä jokaiselle jotakin. Sitähän määrittelyllä on kaiketi haettu?

Introna toimiva avausraita selvittää jo osittain mistä on kyse. Koskettimet ja ohjelmoinnit ovat sävyttämässä äänimaailmaa. Varsinainen aloitus The Weak kertookin sitten mitä sävytetään, eli melodeathia. Poppoo luottaa meneviin riffeihin kun taas kertseissä synat ponnistavat taustalta pinnalle vastuuta ottamaan. Samaan aikaan vokalisti Mikko Ahlforss kykenee pätevästi vaihtamaan murinasta puhtaaseen lauluun ja mieleni harhailee hiljalleen länsinaapurin suuntaan vertailukohtia etsiskellessä. Samoilla vesillä liikutaan kuin esimerkiksi Soilwork ja In Flames, mutta verkot eivät sentään sotkeennu toisiinsa. Tarpeeksi omaperäisyyttä on saatu mukaan.

Heikkoja raitoja ei kokonaisuudessa ole, mutta toisaalta mikään biisi ei pomppaa esiinkään. Tasaisen materiaalin miinus onkin että se on turhan yksipuolista, jos ei lasketa kahteen osaan pilkottua nimikkoraitaa. Se kun on pyhitetty koskettimille sekä ohjelmoinneille, jotka tunnelmoivat ambientisti. Tätä olisi voinut soveltaa ehkä enemmänkin muiden soittimien kanssa. Edellä mainittujen seikkojen lisäksi nurinaa aiheuttaa miksaus. Rummut on jätetty tylysti taka-alalle, jolloin tukanheilutuskohdat eivät tunnu munaskuissa. Manufacturer´s Priden esikoinen on kuitenkin kaiken kaikkiaan lupaava ja bändi tuo jatkossa varmasti vielä vahvemmin oman mausteensa kotimaiseen metalligenreen.