Lines Of Leaving: Battle For Humanity

Independent Sounds Oy

Tamperelainen, tummaa modernia rockia jostain melodramaattisen emo-maalailun, hevahtavan m�tkeen ja melodisen poppiksen keskivaiheilta soittava nelikko on viime vuodet keikkaillut ahkerasti. Jo yhtyeen ensimm�inen single ker�si rahaa asunnottomille � jolla yhtye jo todisti ettei tarvitse olla U2:sen j�sen tai soittaa punkb�ndiss�, jotta muusikko ei voisi olla samalla aktivisti ja ajaa hyvi� asioita. Yhtyeen debyyttialbumin nimi jatkaa t�ten luontevasti Timo �Nipa� Nymanin johtaman nelikon teemoissa, ilman ett� se maistuisi vain yhdelt� keksitylt� hyv�lt� nimelt� rock-albumille. Tasavertaisuutta, inhimillisyytt�, ekologisuutta ja niin edelleen� Parasta on, ett� yhtye oikeasti tekee asioita eik� vain ratsasta n�iden ikimuodikkaiden asioiden tuomalla positiivisella julkisuudella. Kuka tahansa voi aina sanoa t�ht��v�ns� hyv��n, mutta turhan monelta ne todelliset teot j��v�t puuttumaan. Tulevaisuus sitten n�ytt��, millaisiin muihin kohteisiin LoL k��nt�� katseensa kuin hyv�ntekev�isyys-singleen, kantaa-ottaviin sanoituksiin ja yleisesti ihmisten her�ttelemiseen. Ainakin yhtye jaksaa vahvasti keikkailla, tuoda ideologiaansa esiin ja tuntuu olevan melkoisen pystyv� my�s j�rjest�m��n erilaisia tapahtumia, kuten tuli todettua kes�ll� Indiefestiss�.

Ent�p� sitten se p��asia eli � t�ss� tapauksessa kun levyarvio on kyseess� � se musiikki? Livemuodossa yhtyeen tuore materiaali ei her�tt�nyt oikein tunteita suuntaan tai toiseen, mutta levymuodossa homma petraa. Vaikka avausraita Extravagance (The Fabulous Life Of) ei viel� sen kummemmin innostakaan, heti kakkosena soiva, toiveikkaan kaaren ja energisen kitaras�r�m�tkeen sulavasti yhdist�v� Fistula on tarttuva, kohtuullisen persoonallinen iskus�velm�. Etenkin sen kaiken m�tkinn�n ja s�r�n takana vallitseva aurinkoinen toivon tunne ja hymy vakuuttaa. Yhtyeen laulaja-kitaristi-lauluntekij� Nipa Nymanin tapa laulaa notkean mahtipontisesti tuo yhtyeelle sen verran lis�persoonaa, ettei yhtye huku t�h�n kovasti viime vuosina muodikkaaseen emoilu-tarjontaan. Silti; jos unohdetaan hetkeksi se positiivinen asia mit� halutaan tuoda esiin, ei esimerkiksi kohtuullisen raskas, jopa �rjynt��n taipuvainen Conscience Rise (No Kiotos?) sen kummempia koukkuja minun ihoni alle heit� � poislukien sen mukavasti nytkiv�n keskiosan. Se toimii.

Fistulan seuraan levyn vahvimpiin biisikokonaisuuksiin nousee kipakka ja toimivan mahtipontinen Hearts In Overdrive, jossa on ehk� levyn toimivin yhten�inen kaava. Poukkoilevuudessaan biisiss� on paljon System Of A Downia, ja t�m� on siis kehu. My�s akustisella kitaralla kipakasti l�htev�, ehk� hiukan liiaksi kaartelemaan ja py�rteilem��n unohtuva, nimibiisi voisi nousta levyn eturiviin. Siin� oikeastaan tiivistyy monien BFH-levyn kappaleiden suurin ongelma. Monissa s�vellyksiss� on yksitt�isi� hienouksia, mutta kokonaisuuksina parhaus ei viel� tiivisty. Se voimaballadikin yhtyeelt� onnistuu, mutta kyll� Sacrifice For A Greater Cause toimii paremmin, kun se kasvaa ja l�htee laukkaamaan. Balladiksi j��v� Survival Of The Fittest j�� my�s hiukan turhaan laahaamaan.