Blood Stain Child: Mozaiq

Dockyard 1

Sanotaan että esikuvien jalanjälkien tarkkaakin tarkempi seuraaminen on suorinta ja puhtainta kunnioituksen osoittamista, mutta mitä mieltä pitäisis sitten olla näiden ihailijoiden omista saavutuksista? Japanilainen Blood Stain Child yrittää toden teolla kuulostaa Aasian vastineelta Children Of Bodomille ja In Flamesille, eikä yhtyettä pääse syyttämään tavoitteen hukkaamisesta. Tämähän kuulostaa prikulleen siltä miltä pitääkin, eli joltain Children In Bodom Flamesilta.

Kaksi kitaraa sekä koskettimet kirmaavat iloisesti ylös ja alas melodioiden tarkasti mitattuja sivuja. Vokalisti taitaa niin Alexi Laihomaisen rääkymisen kuin Anders Fridenille ominaiset rytmitykset sekä puhtaat osuudet. Mikäli alkuperäistä ei olisi olemassa, japanilaisten tuotetta voisikin pitää korvaavana kappaleena, jota kuunnellessa saattaisi muistella niitä ”vanhoja hyviä aikoja”. Tässä kuviossa piileevätkin ne suurimmat ongelmat, sillä Bodom ja Flames ovat edelleen maisemassa ja kumpikin bändi luo jatkuvasti jotain uutta sekä erilaista. Emme siis tarvitse Blood Stain Childin kaltaista yhtyettä muistuttamaan meitä siitä, kuinka eteviä nämä ryhmät parhaimmillaan olivatkaan. Ei ole ainuttakaan hyvää, saati edes keskinkertaista syytä, nostaa kiekkoa hyllystä soittimeen, kun on olemassa se alkuperäinenkin vaihtoehto.

Miksi tämä albumi on tehty?

Voisin antaa puolitoista tähteä siitä yksinkertaisesta syystä, että ryhmä kyllä taitaa sarkansa ja pystyy tuottamaan tyydyttävää äänimassaa, mutta periaatteellisista syistä en voi kannustaa kopiointia jossa ei ole sielua nimeksikään. Alkuperäinen on aina alkuperäinen.