Steel Mammoth: Nuclear Barbarians (ep)

ektro

Jussi Lehtisalo on ilmeisesti ottanut pyhäksi tehtäväkseen Circlen lanseeraaman New Wave Of Finnish Heavy Metal -ilosanoman levityksen, sen verran runsaasti tuota luonnehdintaa on Ektron julkaisuista viime aikoina käytetty - usein tosin yhteydessä, jossa ollaan mahdollisimman kaukana perinteisestä kasarihevin estetiikasta. Steel Mammothin pikkulevyyn kyseinen termihirviö istuu kuitenkin kuin valkoiset lenkkarit Bruce Dickinsonin raitahousuihin. Vaikka mystisten mutta kuvaavien taiteilijanimien Garfield Steel, Rema 7000 ja Juicyifer taakse kätkeytyvän kolmikon musiikki on saundiltaan pikemmin Stoogesille haiskahtavaa juurevaa rockia kuin heviä, ovat metallin tyylikeinot silti toteutuksessa tiukasti läsnä.


Steel Mammoth olisi promokuvien ja kansitaiteen perusteella helppo kuitata pelkkänä huumoriprojektina, tai vielä kärjistetymmin vittuiluna metallimusiikin kliseitä kohtaan, mutta tästä hommassa ei varmastikaan ole kyse. Yhtyeen huumori kun ei ole ivallista, vaan pikemminkin ymmärtävää ja rakentavaa. Esimerkiksi kakkosraita Steel Tormentor on upea, kompastellen laukkaava heviklassikkoparodia, joka näyttää yhdessä kertosäkeessä, kuinka lapsellisesta ja hienosta musiikista parhaimmillaan on kyse: ”Steel Tormentor / torment the steel”.


Paikoitellen Nuclear Barbarians kuulostaa kyllä hätäisesti kokoon parsitulta, mutta hyvät biisit vievät huomion pois toteutuksen pikku puutteista. Kaikki levyn viisi kappaletta ovat, jos nyt eivät aivan terästä, niin ainakin kiinnostavasti vääntyilevää rautaa. Nimibiisi rullaa tyylikkäästi circlemäisen riffin voimalla, mutta erotuksena on se, että Steel Mammoth tekee kappaleisiin myös kertosäkeet. Hieno kolmeminuuttinen on myös levyn päättävä, rauhallinen ja hieman sumuinen Slow Death. Kaiken kaikkiaan tämä ep kestää kuuntelua huomattavasti paremmin kuin Ektron aiemmin julkaisema, samalla konseptilla kapeammin pelannut Krypt Axeripper. Toivottavasti Teräsmammutin taru saa vielä jatkoa.