Crionics: Neuthrone

Candlelight

Krakovan Crionicsin resepti on ottaa deathmetal-poljento ja -mörinä, vähän bläkkihtäviä kitarariffejä, käskeä rumpalia lataamaan tuplabasareita lähes tauotta ja kuorruttaa homma syntikka-aalloilla. Yllättäen lopputulos tuo eniten mieleen Fear Factoryn cybermetallin, ei vähiten kiitos basarimaton, mutta myös puhtoisen kulmikkaaksi hiotun äänimaailman ansiosta. Toinen iso vaikute on kyllä saatteessakin tunnustettu Dimmu Borgir.

Neuthronen äänimassat hyökyvät päälle jo ikävän tutuksi tulleella tavalla. Ilmeisesti yhtye toivoo, että riittävä määrä kerroksia ja päälle hyökyvää kakofoniaa huimaa/hurmaa kuulijan, eikä tämä noteeraa, että riffit ovat niin tylsiksi kuluneita ettei niitä sellaiseksi tohdi edes kutsua. Myöskään biisirakenteilla ei paljoa briljeerata, kun Crionics hetkellisesti keksii jotain jännän kuuloista, ladataan heti perään taas täysarsenaalillinen mättöä. Ainoat poikkeukset levyn yleislinjasta ovat Frozen Hope, jossa synaleijunnalle on annettu vähän enemmän tilaa hengittää, ja bonusraita Black Warriors (ilmeisesti vanhempi biisi), jossa on vahva skandinaavisen metallin lemu. Muuten biisit muistuttavat toisiaan liikaa, että mitään jaksaisi poimia esiin.

Neuthrone ei ole huono levy, mutta paljon parempiakin on jo riittävästi.