Ruaste: Kone käy

Ruaste kuuluu suomenkielistä duuripunkkia soittavien bändien joukkon, joka on yleisesti hieman syrjittyä kansaa lukuunottamatta melko pientä, mutta sitäkin vankempaa kannattajakuntaa. Tätä genreä on nimitetty myös kolmisointupunkiksi, räkäpunkiksi ja kråklund-punkiksi. Viimeisestä nimityksestä näkee, että kaikkien näiden bändien äiti on tietysti vaasalainen Klamydia, niin myös Ruasteen. Myös Ruasteen tiukimmat rallit ovat pirteitä duurirämistelyjä, niin kuin Klamydialla, ja myös Ruasteen Niksu vetää korkealta ja asenteella, kuten Klamydian Vesku Jokinen. Ja ai niin, Ruasteen uusimman julkaisun päättää, kuinkas muuten, Klamydia-cover. Joten Desibelin Ilkka Valpasvuo ei turhaan yrittänyt tartuttaa bändiin iskulausetta Tampereen Klamydia arvioidessaan ryhmän edellistä EP:tä.

Nyt Ruaste julkaisee ensimmäisen pitkäsoittonsa, omakustanteena tosin. Levy-yhtiöille osoitetaan biisikynän olevan ahkerassa käytössä, sillä Kone käy sisältää yhteensä seitsemäntoista raitaa, plus useamman piilobiisin. Paketti on siis muhkea, ja kun genren tuntee, on helppo arvata lätyn sisältävän ison kasan heikkotasoisia täytebiisejä, ja oikeaan arvaus osuikin. Karmeimpina esimerkkeinä Uolevi ja Minkä taakseen jättää. Mutta ilman helmiä levyn ostaja ei jää, sillä nimibiisi Kone käy, sekä erityisesti Commodore 64:n ylistyslaulu C64 ovat jo todella hyviä kipaleita. C64:n väittäisin olevan jopa parhaimpia suomipunk-biisejä aikoihin; hyvä kertsi, hauskat sanat ja paketti kaikin puolin kasassa. Duurirallien lisäksi myös metallisemmat sahaukset, kuten Ei koskaan ja Tuntematon sotilas ovat varsin mukavankuuloista kamaa.

Lyriikkapuolella mennään usein niin pahasti kieli poskella, että homma karkaa käsistä, mutta toisaalla sanoitukset osuvat kohdalleen ja saavat hyvälle tuulelle. Kantaaottavan punk-bändin rastin Ruaste voi laittaa ruutuun biisien Talopoliisi, Jumputusta ja Tosi - teevee myötä, joskin aiheet käsittelevät melko arkipäiväisiä asioita.

Janskun laadukas soolokitarointi ja Niksun hyvä punk-laulanta nostavat kokonaisarvosanaa, mutta toisaalla sitä laskevat idioottimaiset lyriikat ja levyn turhan suuri minuuttimäärä, sillä lähes tunti räkäpunk-kamaa puuduttaisi, jos se ei alkaisi viuhua ohi korvien. En kuitenkaan missään nimessä kiistä, etteikö levyltä löytyisi myös hyviä biisejä, mutta myös paljon ihanjeesejä ja jonkin verran kuraa, joten 2,5 tähteä on mielestäni sopiva määrä tälle debyytille.