Discharge: Discharge

Sanctuary

Dischargen liki tarkalleen kaksikymmentä vuotta sitten ilmestynyt Hear Nothing See Nothing Say Nothing on useasti noteerattu erääksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmaksi punk-levyksi ja varmaa on ainakin se, että hardcore ei ole ollut levyn ilmestymisen jälkeen ennallaan. Bändin luoma nopea kaahaus, jossa vauhkona laukkaavaa tempoa katkoo vähän väliä väkivaltaisesti viuhuvat kitarasoolot on yksi punkin kloonatuimpia keksintöjä. Tuon ajan yleisiä tuntoja heijastellut albumi oli totaalisuudessaan tärkeä merkkipaalu ja sen vain yhden säkeistön ja kertosäkeen sisältäneet tekstit käsittelivät ainoastaan ydinsotaa, tuhoa ja toivottomuutta niin säälimättömästi, että ajan hammas ei ole syönyt levyn tehoista kahdessa vuosikymmenessä tippaakaan.

Bändille kävi niin kuin monelle edelläkävijälle. Muutospaineessa se siirtyi enenevässä määrin kohti metallia ja jo 80-luvun puolivälissä Discharge oli käytännössä keskinkertaista speed metallia eikä kitaristi Bonesin Broken Bones -viritys päässyt juuri divareita pidemmälle. Virallisesti pillit pistettiin pussiin 1987. Nyt kun bändin aikoinaan maalailemat uhkakuvat ovat taas ajankohtaisia, tekee bändi itsekin paluun ja yhtyeen nimeä kantava albumi on juuri niin ristiriitainen kokemus mitä etukäteen oli odottanutkin.

Aivan turhaan haudasta nostettu Discharge ryhtyy uhmaamaan kohtaloaan, sillä aikoinaan vakuuttanut raivokkuus ei auta peittämään, että liikkeellä ollaan kuitenkin suhteellisen heppoisin eväin. Odotetusti biisit ovat huonojen vuosien haahuilun jäljiltä lähempänä alkuperäistä soundia, joka itse asiassa kuulostaa hyvinkin äreältä. M.A.D.in ja What Do I Get?in kaltaisia yksinkertaisia biisejä levy olisi kaivannut lisääkin, sillä kymmenet ja taas kymmenet soolot ja hoopo riffittely käy puuduttavaksi jo ennen puoltakaan tuntia. Tosin Dischargea turhempiakin comebackeja voin kuvitella. Kolmas tähti tulkoon vanhojen hyvien aikojen kunniaksi.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 03.09.2004:

Pisteet:

Hyviä biisejä olisi ollut ehkä helvetin kovaan ep:n,mutta SE Discharge
soundi tästä puuttuu(ehkä kitaroita ei ole tuplattu viittä kertaa)
mutta olisi mukava nähdä livenä.Ei tää huonokaan ole....
Näin Lepakolla joskus 1984-1985 aikoihin...