Julkaistu: 02.10.2002
Arvostelija: Antti Luukkanen

Sanctuary
Dischargen liki tarkalleen kaksikymment� vuotta sitten ilmestynyt Hear Nothing See Nothing Say Nothing on useasti noteerattu er��ksi kaikkien aikojen vaikutusvaltaisimmaksi punk-levyksi ja varmaa on ainakin se, ett� hardcore ei ole ollut levyn ilmestymisen j�lkeen ennallaan. B�ndin luoma nopea kaahaus, jossa vauhkona laukkaavaa tempoa katkoo v�h�n v�li� v�kivaltaisesti viuhuvat kitarasoolot on yksi punkin kloonatuimpia keksint�j�. Tuon ajan yleisi� tuntoja heijastellut albumi oli totaalisuudessaan t�rke� merkkipaalu ja sen vain yhden s�keist�n ja kertos�keen sis�lt�neet tekstit k�sitteliv�t ainoastaan ydinsotaa, tuhoa ja toivottomuutta niin s��lim�tt�m�sti, ett� ajan hammas ei ole sy�nyt levyn tehoista kahdessa vuosikymmeness� tippaakaan.
B�ndille k�vi niin kuin monelle edell�k�vij�lle. Muutospaineessa se siirtyi enenev�ss� m��rin kohti metallia ja jo 80-luvun puoliv�liss� Discharge oli k�yt�nn�ss� keskinkertaista speed metallia eik� kitaristi Bonesin Broken Bones -viritys p��ssyt juuri divareita pidemm�lle. Virallisesti pillit pistettiin pussiin 1987. Nyt kun b�ndin aikoinaan maalailemat uhkakuvat ovat taas ajankohtaisia, tekee b�ndi itsekin paluun ja yhtyeen nime� kantava albumi on juuri niin ristiriitainen kokemus mit� etuk�teen oli odottanutkin.
Aivan turhaan haudasta nostettu Discharge ryhtyy uhmaamaan kohtaloaan, sill� aikoinaan vakuuttanut raivokkuus ei auta peitt�m��n, ett� liikkeell� ollaan kuitenkin suhteellisen heppoisin ev�in. Odotetusti biisit ovat huonojen vuosien haahuilun j�ljilt� l�hemp�n� alkuper�ist� soundia, joka itse asiassa kuulostaa hyvinkin �re�lt�. M.A.D.in ja What Do I Get?in kaltaisia yksinkertaisia biisej� levy olisi kaivannut lis��kin, sill� kymmenet ja taas kymmenet soolot ja hoopo riffittely k�y puuduttavaksi jo ennen puoltakaan tuntia. Tosin Dischargea turhempiakin comebackeja voin kuvitella. Kolmas t�hti tulkoon vanhojen hyvien aikojen kunniaksi.




Kommenttien keskiarvo:




soundi t�st� puuttuu(ehk� kitaroita ei ole tuplattu viitt� kertaa)
mutta olisi mukava n�hd� liven�.Ei t�� huonokaan ole....
N�in Lepakolla joskus 1984-1985 aikoihin...