Julkaistu: 10.08.2007
Arvostelija: Tuomas Tiainen
Ähky
Tuore hiphop-label Ähky Records kunnostautuu julkaisemalla ankarimman suomalaisen puhelaulukiekon. Provosoivasti nimetty Julma-Henrin ja Syrjäytyneiden levy herätti ennen julkaisuaan kummastusta ja paheksuntaakin. Ja hyvä että herätti – ehkä joku kiekko kulkeutui jonkun päättävän tahon soittimeen. Tai vielä mieluummin syrjäytyneiden, nistien, alkkisten ja mielenterveysongelmaisten päivittäistä kurjuutta ymmärtämättömien, pumpulissa kasvaneiden pullamössöjen kuuloetäisyydelle. Täydellisemmässä maailmassa kyllä, todellisuudessa tuskinpa vain. Syytä kyllä olisi. Levyn pääpukari Henri nimittäin puhuu paljon, ja kirosanojen ja varsin graafisen kuvaston alla on ajatusta ja ankaraa janoisen elämän ja sisäisen kuoleman kuvausta.
Oulusta Helsingin Kallioon emigroitunut Julma-Henri kulkee Porthaniaa ja Vaasankatua ja kuluttaa aikaa Piritorin laitapuolenkulkijoiden elämää seuraten (ja siihen osaa ottaen). Lienee turha spekuloida sitä, onko Henri todellinen hahmo vai vain fiktiota, sillä tärkeämpää on se, mitä, mistä ja miten kerrotaan. Riimit ovat armottomia: mielenterveysongelmia, päihteitä, sossun luukkuja ja ulkopuolisuutta. Ei ole helppoa kenelläkään, muttei varsinkaan yhteiskunnan ulkopuolelle pudonneilla. Eriarvoisuus on totista totta. Arkadianmäkeä ollaan polttamassa Steen1:n heittäessä bensaa liekkeihin.
Biittiosasto on sanallisen ilmaisun kuvajainen. Taustat nikkaroineista tahoista ei levyn kansivihkosessa valitettavasti ole sanaakaan, joten on turvauduttava arvailuun. Liekö Ähkyn pomolla ja Kaucas-yhtyeessä vaikuttavalla (ja levyllä vierailevalla) Kasperi Laineella näppinsä pelissä? Mene ja tiedä, mutta joka tapauksessa Al-Qaida Finlandin taustat ovat huipputyötä. Musiikki luo vainoharhaisen tunnelman. Kevyempää ja pirteämpää osastoa tarjoillaan välillä vanhan liiton meiningeillä kävelybassoineen ja pillinujelluksineen, ja vaikka herkempääkin taustoittelua kuullaan, pääosin musiikki on melkoisen tummaa.
Julma-Henri ja Syrjäytyneet ovat provokatiivisia, mutta luultavasti tällaista materiaalia ei voi tuottaa, jos sanoja ei tarkoittaisi. Överiksi menee, useinkin, ja varsinkin levyn pitkä kesto tekee kuuntelusta haastavaa. Välillä puuduttaa, mutta niin puuduttaa elämäkin. Sitä sanotaan, että kun musiikki iskee, kipua ei tunnu. Julma-Henrin ja Syrjäytyneiden kohdalla en olisi niin varma.
Oulusta Helsingin Kallioon emigroitunut Julma-Henri kulkee Porthaniaa ja Vaasankatua ja kuluttaa aikaa Piritorin laitapuolenkulkijoiden elämää seuraten (ja siihen osaa ottaen). Lienee turha spekuloida sitä, onko Henri todellinen hahmo vai vain fiktiota, sillä tärkeämpää on se, mitä, mistä ja miten kerrotaan. Riimit ovat armottomia: mielenterveysongelmia, päihteitä, sossun luukkuja ja ulkopuolisuutta. Suomen ensimmäistä hiphop-puhelaulu-levyä taustoittaa tunnelmaa oivasti täydentävä biitti.
Linkki:
Julma-Henri desibeli.netissä
www.myspace.com/julmahenrisyrjaytyneet
(Päivitetty 4.1.2012)
Kommenttien keskiarvo:
kasperi on tehnyt yhden,rehdogg, yhden ja rauhantekijä yhden.
Mukana huilua soittamassa Oululainen Antti Yahteri.