The Flexatones: Originals

Fat Belt Records

Todellinen peruskurssi reggaeihin. Kyse ei ole kuitenkaan mistään reggaen historiaa kartoittavasti kokoelmalevystä, vaan uudesta materiaalista jonka avulla kuulija tutustutetaan reggaen perusytimeen. Kuten monien latinalaisten musiikkityylien perustana on clave, reggaen perustana on riddim. Originals –levyn perusteesinä on tutustuttaa ihmiset niihin perusrytmeihin eli riddimehin, joihin kaikki reggae pohjautuu.

Kokonaisuudesta vastaa yhtye nimeltä The Flexatones, jonka polkimissa häärii kolme miestä. Lightman, Pauli Haikarainen ja Pasi Hartikainen ovat saaneet levylleen melko nimekkään joukon vokalisteja, joista mainittakoon muun muassa Natty Fruits, Natty Kauka ja Soul Captain Bandista tutuksi tulleet Papa Zai ja Momo Cat.

Homma pistetään käyntiin Earl Sixteenin laulamalla kappaleella Where Is The Love ja Molaran tulkitsemalla kappaleella Push. Hyvistä biiseistä on hyvä jatkaa eteenpäin ja vieläpä monipuolisesti. Biisit vaihtelevat Puppa J:n Partypeople-biletyksestä ja Nicole Willisin laulaman Freshin iloisuudesta Allah Lightin dubbailuun. Kaikenlaista on tarjolla ja toteutuskin on tehty maulla. Parhaimpiin sovituksiin levyllä kuuluvat Hian itämaiset jouset ja hiippaileva piano ja samoin Nice Up The Place -kappaleen rullaavat torvisovitukset. Biisit ovat hyviä ja kokonaisuus on erittäin huoletonta kesäletkeilyä. Ainoa miinus tulee hieman kyseenalaisesta kappalejaosta.

Vierailijoiden kanssa tehtyjen kappaleiden jälkeen löytyy vielä instrumentaaliversiot jokaisesta seitsemästä rytmistä. Levy jakaantuu siis tavallaan kahteen eri osaan, laulettuun ja instrumentaaliseen. Harmittavasti kokonaisuus ei ole nyt niin hyvä kuin se olisi voinut olla. Instrumentaalikappaleissa ei ole mitään vikaa, mutta nyt ne jäävät vähemmälle kuuntelulle kun ne on sijoitettu levyn hännille. Ripoteltuna laulettujen biisien väliin lyhempinä versioina olisi varmasti tuonut levylle parempaa kokonaisuuden tuntua.