Rauta: Haudanmaa

Firebox

Voisiko olla enemmän suomalaista musiikkia? Itse musiikissa yhdistyvät kansamusiikkisoittimet viulu ja haitari ja sitten modernimpi suomalainen kansamusiikki, metalli. Sanoitukset taas ammentavat kansantarustoista ja tietenkin Suomen luonnosta. Rauta –yhtyeen Haudanmaa –levyllä karhuja kaadetaan niin, että tuopit läiskyvät.

Haitarilla ponnistava Soturi ja Jukolan talossa aloittavat melkoisen riffipyörityksen. Myös Veren perintö ja Pimeä jää jatkavat samaa tuplabassotykitystä ja armotonta takomista, jota kuulijalle tarjoillaan pitkin levyä. Monet biiseistä on miksattu yhteen eikä kuulijalle anneta paljon hengähdystaukoa, niin hyvässä kuin pahassakin. Viimeistään kappaleen Liian kaukana kohdalla alkaa jo korvia puuduttaa.

Musiikkipuolella kaikki on kunnossa. Kitaristi Aki Haurun ja viulisti Laura Airolan kyvyt ovat löytäneet sopivan temmellyskentän jostain kansanmusiikin ja metallin välimaastosta. Viulu ja haitari lyövät sovituksissa erittäin hyvin kättä rytmiryhmän kanssa. Jossain tapauksissa tulisi puhua oikein sävellystyöstä, koska biisit sisältävät sen verran taidokkaita osioita. Ripotellut metalliosiot ovat tarpeeksi raskaita ja folkosuudet uskottavia.

Huonompia puolia ovat sitten laulaja Rauno Lahden hieman persoonaton ääni ja kangertelevat sanoitukset. Vaihtelevien tahtilajien poukkoillessa joka suuntaan Airolalla on ollut melkoinen työ saada lyriikat toimimaan kontekstissaan. Valitettavasti monesti lopputulos kuulostaa kuitenkin vain musiikin päälle lausutuilta irrallisilta runoilta.