Dekapitator: The Storm Before the Calm

Relapse

Tämän arvion myötä Dekapitator ei saa juurikaan uudenlaista palautetta uusimmasta tuotoksestaan. Komppaan nimittäin täysin mm. niitä puheita, joiden mukaan soolokitaristin sorminäppäryys on uskomaton, ja että albumin materiaali on niin perinteitä kunnioittavaa thrashmetallia, että aivan tippa tulee linssiin.

Bändi ei sentään pysty vavisuttamaan Anthraxin ja Kreatorin asemaa perinteisen thrashin kuninkaina, joskin melodinen nimikkokappale ja minuuttisella räkätiluttelulla maustettu Toxic Sanctuary ovatkin jo melkoista rässitaidetta. Kitaristit ja rumpali osoittavat nopeuttaan jatkuvalla sooloilulla ja rumpukaluston raastamisella, joka on sinänsä hyvänkuuloista, mutta jokaisesta kappaleesta löytyvät soolot lähinnä sekoittavat biisikokonaisuutta, varsinkin kun sovitukset kusevat paikoin todella pahasti. Muutamat erinomaiset näppäilyosuudet nostavat kitaristien pisteitä.

Vokalistin räkää roiskuvasta äänestä voi olla montaa mieltä, mutta omien suosikkieni joukkoon Matt Harvey ei nouse ikipäivänä. Sen sijaan hyvät taustalaulut keräävät kiitoksia. Soundimaailman arvioiminen ei kuulu vahvuuksiini, mutta tällä kertaa korvani rekisteröivät rumpujen todella maanläheisen ja simppelin soundin, johon ei uskoakseni ole suuremmin koneella kajottu. Lyriikkapuolelta huomiota herättää erityisen kantaaottava Screams From The Holocaust, joka kuvaa toisen maailmansodan juutalaisvainoja varsin erikoisella tavalla, mikäli ymmärsin biisin sanoman oikein.

The Storm Before The Calm starttaa silkalla mahtavuudella, jatkuu tyydyttävällä linjalla, päättyen keskinkertaisuuteen. Yhtälön tulos on tälläistä perushyvää huttua, josta joku saattaa löytää paremmankin ystävän levyhyllyynsä. Vanhan kansan thrashia arvostavat saattavat olla sellaisia ihmisiä.