Epilogi: Häviävä mahdollisuus (EP)

Porilainen Epilogi soittaa vaeltelevaa suomenkielistä särörokkia, jossa kaikesta taltasta huolimatta on aika popit sävyskaalat ja enemmän energinen kuin aggressiivinen meininki. Vaikka vertauksia on tarjottu niin Absoluuttiseen Nollapisteeseen kuin CMX:ään, ovat molemmat oikeasti kohtuullisen kaukaa haettuja. Epilogi tavoittaa yhtä heikosti Nollapisteen sympaattisen proge-nörtismin kuin CMX:n muka-älyllisen pirullisuuden, raivon ja iskusävelmät. Ei Häviävä mahdollisuus silti mikään luokaton teos ole, mutta noista verrokeista jäädään kyllä aika kauas.

Viiden biisin EP alkaa kohtuullisen toimivalla pop-rallilla Marple - hiukan kuin suoraviivaisempaa, tosikompaa ja särö-riffikkäämpää Limonadi Elohopeaa. Teppo Keitaanniemen laulu vakuuttaa etenkin musiikin rauhoittaessa välillä laukkaansa. Soundit kuulostavat kyllä tarkoitusta varten turhan muovisilta ja kylmiltä. Jatkossa homma esittelee hiukan poukkoilevampaakin menoa, muttei kyllä mitään CMX:mäistä tarjoa. Viimeisen luvun voimakertsin melodisuus, Olen oikeassa-kappaleen loppuun asti hakkaava taltta ja Eihän ikinä muututa pahoiksi-päätösraidan alun utuinen pehmeys ovat kaikki ihan toimivia juttuja. Varsinainen viehätys loistaa silti poissaolollaan.