Julkaistu: 25.07.2007
Arvostelija: Jari Jokirinne
Kitchenware
Editorsin The Back Room oli yksi vuoden 2005 “hitaista kiipijöistä”. Ilmestyessään levy kuulosti ”vain” hyvältä, mutta pitkässä juoksussa siitä kuoriutui esiin yksi viime aikojen suosikeistani. Loppujen lopuksi tilanne kääntyi myös alituisten Interpol-vertausten kanssa nurinkuriseksi, sillä The Back Room kepitti selvästi kaikki jenkkien omat tuotokset.
Kakkoslevy on kuitenkin aina kinkkinen juttu. Itse kirjoitin ensi kertaa Editorsin yhteydessä Desibeliin seuraavaa: ”Mitä määrätietoisemmin Editors jaksaa uraansa viedä eteenpäin, sitä vaikeampi bändiä on tulevaisuudessa aiheettomasti kritisoida. Nykypäivän hektisessä ilmapiirissä on hyvä muistaa, että vain harva on parilla ensimmäisellä levyllään löytänyt ”sen oikean” juttunsa. Kuka vielä muistaa, mitä kuraa eräskin Radiohead julkaisi Pablo Honeylla. Tiivistetysti voisi sanoa: olen hyvin mielissäni Editorsin debyyttipitkäsoitosta. Täpinöitä ja addiktoitumista ei aiheuta, mutta sen verran kutinaa kuitenkin, että odotan jatkoa innolla.”
Eittämättä Editors on jatkanut uraansa määrätietoisella otteella, mutta sen hedelmät jäävät An End Has A Startin myötä varsin heppoisen laisiksi. Suoraan sanottuna Editorsin kakkoslevy on selvä notkahdus yhtyeen hyvin alkaneelle uralle.
Syytä ei tarvitse kauan etsiä. Debyytillään Editors profiloitui ennen kaikkea hienojen ja tarttuvien sinkkujen (Munich, Bullets jne.) esittäjäksi, mutta nyt tilanne on muuttunut päinvastaiseksi. An End Has A Startilla ei ole yhtäkään potentiaalista koukkukappaletta, vaan se soljuu yhtenä tasaisena pötkönä alusta loppuun. Jos yhtye on tietoisesti halunnut vetää pesäeroa debyytin tunnelmiin, voin antaa asian osittain anteeksi – mutta pelkään pahoin että näin ei tällä kertaa ole. Siinä missä Bloc Party onnistui kuulostamaan uudistuneelta, jännittävältä ja hyvällä tavalla sisäänpäinkääntyneeltä, kuulostaa Editors vain mitäänsanomattomalta. Eihän tämä näin pitänyt mennä.
En silti ole valmis heittämään kirvestäni järven pohjaan. Editorsin eka levykään ei hetkessä auennut (vaikka sisältikin huomattavasti nopeammin omaksuttavaa matskua), joten myös An End Has A Start voi paljastaa luontonsa vasta ajan kanssa. Toivo tästä ja arvostukseni bändi kohtaan nostavat levyn arvosanan juuri ja juuri kolmeen tähteen.
Tummasävyistä modernia brittirokkia soittava birminghamilaisnelikko.
Linkki:
editorsofficial.com
(Päivitetty 13.7.2013)