Interpol: Our Love To Admire

Capitol

Jonkinmoiseksi Joy Divisionin manttelinperijäksi tituleerattu Interpol on kahden ylistetyn levyn jälkeen tilanteessa, jossa sen on käytännössä pakko uudistua mikäli se haluaa pitää tekemisensä mielekkäänä. Debyytti Turn On The Bright Lights sekä seurannut Antics ovat molemmat saaneet mainoita arvosteluja, mutta eivät sinänsä eronneet toisistaan suuresti. Nyt on käsissä monesti vaikea kolmas levy ja yleisöllä kovat odotukset. Kuinka newyorkilaiset onnistuvat ne täyttämään? No, minuun ainakin osuu ja kolahtaa.

Our Love To Admiren avaa herkänkaunis Pioneer To The Falls, joka antaa jo viitettä siitä mitä tuleman pitää. Koskettimet ottavat roolia rikkaamman äänimaailman muodostajana, jääden silti kohteliaasti Paul Banksin äänen ja Daniel Kesslerin kitaroinnin taustalle. Muutoksen kuitenkin huomaa ja todettava on että se toimii. Maalailempia sävyjä on tullut lisää. Tuntuu myös siltä, että Banksin tulkinnassa on enemmän tunnetta mukana. Enää ei asioista lauleta monotonisen kylmästi, vaan siellä täällä on pieniä viitteitä haikeuteen, vihanpurkauksiin ja iloon. Biisejä on helpompi lähestyä ja ne ovat astetta intiimimpiä.

Interpol on onnistunut ottamaan uutukaisellaan sen tarvittavan askeleen kehityksen tiellä. Muutos ei ole välttämättä kovinkaan suuri ja pari keskitason vetoa joukkoon mahtuu. Avausraidan, rokkaavan The Heinrich Maneuver -singlen ja kaihoisan päätösbiisin Lighthousen jälkeen tulen kuitenkin muistamaan kesän 2007 Our Love To Admiresta. ”Today my heart swings!”