Little Man Tate: About What You Know

V2

Sheffieldistä Englannista kotoisin oleva Little Man Tate on luultavimmin lainannut nimensä vuoden 1991 samannimisestä Jodie Fosterin elokuvasta. Lainattua löytyy muutakin; näiden brittijamppojen musiikissa kuuluu saarivaltion kitaramusiikin historia. Nimiä viskomalla löydettäisiin aikalaiset The Arctic Monkeys, syvemmälle ajan hämäriin menemällä The Jam ja The Kinks. Määritteitä voisivat olla ”lauantai-ilta”, ”paintti”, ”nuoruus” ja ”innokkuus.”

Little Man Tate on selkeästi brittiläinen yhtye. Tämä on selvä seikka saman tien kun Jon Windle avaa suunsa. Sekä aksentista että tarinoista paistaa tietty vanhan imperiumin meininki ”knickerseineen” ja pubeineen. Yleisilme on mukavan kepeä, mutta onnekseen yhtye välttää liian kevyen tatsin sudenkuopan olemalla joko melodisesti raikas ja jotenkin poikamaisen viekas. Turhia ei ajatella, mutta aivan ilmeisimpiä polkujakaan ei kuljeta. Rentoa rokkausta hyvällä otteella, eli perusasioiden parissa viihdytään.

Biiseissä ollaan oltu säästeliäitä. Ja nimenomaan määrässä, sillä levyn kymmeneen kappaleeseen mahtuu nipullinen laadukkaita ralleja. Man I Hate Your Band potkaisee levyn vinkeästi käyntiin, eivätkä esimerkiksi kepeän kuplivasti rokkaava European Lover, The Clashin Spanish Bombsin tunnelmista muistuttava This Must Be Love ole ollenkaan huonoja biisejä. Ja kun levyn kesto pysyy sopivissa mitoissa, jaksaa lätyn pyöräyttää vaivatta alusta loppuun. Lisäksi ässäbiisejä riittää myös loppuun.

Little Man Taten melodioissa on jotain röyhkeän populistista, joka ensikuulemalta pistää ärsyttämään mutta myöhemmin vie vastustamattomasti mukanaan. Ei ehkä syvällisintä, raainta, aidointa tai taiteellisinta, muttei myöskään opportunistisinta tai todellakaan turhinta. Yksinkertaisesti sanottuna hyvää musiikkia, joka saa olon kivaksi. Oikein virkistävää.