Kakkahätä-77: Totaalinen kakkahätä

Combat Rock Industry/Deaf Forever

Kakkahädälle on tilausta. Vaikka suomalaisen punkin taso on jatkuvasti ollut nousussa, uusien kovien tekijöiden noustessa pitkään ja hartaasti hommaansa hioneiden pioneerien rinnalle, on etenkin suomenkielisen suoraviivaisen punkrockin suoli ollut hiukan tukossa. Toki bändejä on ollut koko ajan yrittämässä, mutta homma on tuntunut kulkevan hiukan turhan vakavanaamaisen ja ideattoman perusveivauksen ja toisaalta taas ihan lööperiksi heittäytyvän huumori-ripaskan parissa. Jyrki Nissisen hillittömällä kansigrafiikalla ja pitkään eri yhtyeissä soittaneen nelikon tarttuvilla biiseillä valloittava Kakkahätä-77 onnistuu yhdistämään tiukan ja koukukkaan soiton sopivassa määrin kieli poskessa etenevään meininkiin. Bändin nimestä, Nissisen niittigorilloista ja paikoittain pinnalta tosi hölmöistä laulunaiheista huolimatta kyseessä ei ole mikään huumoripoppoo, vaan juuri sopivassa suhteessa timmissä kunnossa soittava ja räkäisesti käkättävä punk rock-nelikko. Kakkiksen tarinat menevät myös monessa kohtaa oikeasti syvälliseen tarinointiin elämän varjopuolista ja sinnikkäästä vastarinnasta. Rennosta hengestä huolimatta biisit soutavat monessa kohtaa aika tummissa vesissä myös soitannollisesti.

Combat Rockin julkaisema debyytti liimaa yhteen yhtyeen kaksi ensimmäistä ep:tä, joista molemmista löytyy hitikästä settiä. Heti kepeästi keikkuva, riehakkaana juomalauluna särisevä Hamaan haimatulehdukseen asti vie bileet kattoon. Soitto kulkee energisesti, mutta mukavan rennosti. Useammasta kappaleesta löytyy kuorohuutoa keikoilla irrottavia iskulauseita kuten Elämä on huora, Kakkahätä tappaa ja Näillä mennään. Kiivas Kakkis-anthem Kakkahätä-77 go-go pistää perseen keikkumaan ihan kitaratilutteluilla-mausteilla siihen malliin, että sukat alkaa pyörimään ihan kotituolillakin. Kun Kakkahätään uskaltaa sukeltaa hiukan syvemmälle, löytää vahvoja melodioita, koukukasta kaahausta, iskeviä tarinoita ja mainioita huudatuksia. Sirpa ja Make-biisin kaltaisista hienoista täysosumista kannattaa olla ylpeä. Ainakin näin levymuodossa Kakkahätä-77 on pirteintä ja toimivinta suomenkielistä peruspunkkia moniin vuosiin.