Levyarvio

Jennifer Gentle: The Midnight Room

Subpop

Jennifer Gentle ei nimestään huolimatta ole naisartisti, vaan Italiasta käsin ponnistava, kahden miehen ympärille rakentuva kokoonpano. The Midnight Room on jo herrojen neljäs studiopitkäsoitto, mutta Suomessa bändi on melko tuntematon tapaus. Tämä ei olekaan ihme, sillä kovinkaan lähellä musiikillisia valtavirtoja ei Jennifer Gentlen voida sanoa purjehtivan. Toki instrumenttiarsenaali on lukuisia mausteita lukuun ottamatta perinteisen rock-kokoonpanon kaltainen, mutta siihen yhtäläisyydet tyypilliseen poppailuun monelta osin päättyvätkin.

Levyn henki on ehdottoman instrumentaalinen, ja sinänsä runsaasti kuultava laulu on pääosin voimakkaiden efektien sävyttämää. Tunnelma muistuttaa hämärästi vinksahtanutta taide-elokuvaa, ja sen synnyttämät mielikuvat ovatkin hyvin visuaalisia. Joku voisi kuulla levyssä yhtymäkohtia Beatlesin outoilevimpiin hetkiin tai kenties alkuaikojen Pink Floydiin. Kappalerakenteista sanan perinteisessä merkityksessä ei voida puhua, vaan kappaleet koostuvat ennemminkin yksi toisensa perässä olevista tunnetiloista.

Tämän kaiken äärellä tuntuu jopa rikolliselta väittää, että levy on rytmiikaltaan piinaavan yksitoikkoista. Kenties tämä onkin selvimpiä erontekijöitä Jennifer Gentlen ja sen esikuvien välillä. Näin siitä huolimatta, että bändin toista jäsentä kuvataan sanoilla ’thinking drummer´. Kaikissa komppia muistuttavissa osioissa taotaan tasaista neljäsosaiskua, kun kitara kirskuttaa tahollaan pysähtyneitä ja voimakkaasti kaiutettuja kuljetuksia. Poikkiteloin kulkevissa, fuusiomeininkiä viljelevissä jaksoissa Jennifer Gentle on selvästi osuvampi ja kiinnostavampi. Take My Hand tuo mieleen The Whon Boris the Spiderin ja se onkin kaikkine huudahduksineen, kiljahduksineen ja haukahduksineen vetävimpiä kappaleita.

Subpopin tason tietäen odotukset olivat korkealla, vaikka Jennifer Gentle ei ollutkaan entuudestaan kovin tuttu. Valitettavasti levy ei onnistunut saamaan puolelleen, vaikka sille yritti antaa aikaa kaikin mahdollisin keinoin. Omaehtoisen ei tarvitsisi tarkoittaa tylsää, mutta The Midnight Roomin kohdalla ajatusta ei voinut välttää.

**---
Youtube last.fm

Arvioi levyä:

Ohjeet/Säännöt levykommentointiin:
  1. Kirjoita kyseisestä levystä/arviosta/kommenteista.
  2. Vältä mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Yritä löytää uusi näkökulma, mitä muut eivät ole vielä löytäneet.
  4. Arvio tai sen kommentointi on yhden ihmisen mielipide. Mikäli olet eri mieltä, voit kriittisestikin kommentoida sitä tai vaikka arvioida levyn uudelleen. Muista kuitenkin perustella mielipiteesi.
Mitkä kommentit tullaan poistamaan:
  1. Vain muutaman sanan sisältävät kommentit.
  2. Kommentit, joissa on mauttomuuksia, kiroilua, epäasiallisuuksia.
  3. Kommentit, jotka toistavat aikaisempia kommentteja ja eivät näin ollen tuo mitään uutta.
  4. Tekstit, jotka eivät sisällä mitään kommentointia (esim. 'ihan mielettömän hyvä, osta levy, maailman paras bändi, rakastan eusebiusta, jee!!!!' -tyyppiset tekstit poistetaan).
Muista: Tämä on mahdollisuus piileville kriitikoille astua esiin.
Tähdet:  Muista, että keskivertolevy on **1/2 tai ***. Vain aniharva levy on ***** tai 1/2.
Arviosi:

Halutessasi voit käyttää tekstissäsi myös seuraavia HTML -merkkejä:
<b> <i> <a> <em> <br> <strong> <blockquote> <tt> <li> <ol> <ul>

Artistihaku
Artisti

Jennifer Gentle

Italialainen duo musiikki on ehdottoman instrumentaalista, ja sinänsä runsaasti kuultava laulu on pääosin voimakkaiden efektien sävyttämää. Tunnelma muistuttaa hämärästi vinksahtanutta taide-elokuvaa, ja sen synnyttämät mielikuvat ovatkin hyvin visuaalisia. Joku voisi kuulla Gentlessä yhtymäkohtia Beatlesin outoilevimpiin hetkiin tai kenties alkuaikojen Pink Floydiin. Kappalerakenteista sanan perinteisessä merkityksessä ei voida puhua, vaan kappaleet koostuvat ennemminkin yksi toisensa perässä olevista tunnetiloista.

Kotisivut: www.jennifergentle.it

(Päivitetty 17.07.2007)

Levyarviot

The Midnight Room
**---
17.07.2007
Arvostelijana Ilmari Ivaska