Rokaten ja rollaten ponnistaa jyväskyläläinen Anydoll neljän biisin omakustanne-ep:nsä voimin. Pelkistetystä rokettirollista ei kuitenkaan ole kyse, vaan kosketinmelodiat ja taustalaulut sävyttävät pakettia mukavasti. Nimikkobiisi on räväkkä synapoprockralli, joskaan ei ihan koukuttavin sellainen. Kertosäekin kuulostaa jokseenkin tutulta. Seuraavat Spanish Girl ja I Believe Her liikkuvat jokseenkin eri maastossa varsinkin jälkimmäisen liipatessa todella läheltä goottirockia. Vokalisti Madd Morleyn laulaessa kyseisen biisin nimeä tulee Ville Valo mieleen, joskaan yhtä karismaattinen ei Anydollin nokkamiehen ääni tosin ole. Paras anti on säästetty viimeiseksi Thousand Daysin rauhallisemmassa fiilistelyssä, vaikka Morleyn laulu lähestyy uhkaavasti ylitulkintaa. Kappale on kuitenkin selkeästi tasoltaan muuta materiaalia askeleen tai pari edellä.

Anydollin ambitiot lienevät tulevaisuudessa maailmanmarkkinoilla, kun bändiläisten nimetkin on lontoolle väännetty. Eikä siinä mitään, biisintekotaito on kohtuullisen hyvin hyppysessä, mutta toistaiseksi ne tarttuvimmat melodiat uupuvat viimeistä palaa lukuunottamatta. Kunhan omalaatuinen ilmaisu kehittyy ja selvempää eroa vertailukohtiin saadaan aikaan niin hyvää tulee.