Adastra: The Last Sunset

Violent Journey Records

Adastra-niminen helsinkiläisyhtye sai kokea kesäkuun alkupuolella debyyttialbumin julkaisemisen riemun, kun The Last Sunset saatiin kauppojen hyllyille. Ensimmäinen pitkäsoitto on aina bändille kova juttu, vaikka se saisi lastillisen kuraa niskaansa. Tämä bändi ei ole koskaan saanut suuremmin negatiivista palautetta, vaan ainakin Desibelin suunnasta bändiä on taputettu hartiaan ja kehotettu jatkamaan lupaavan tavaran tuottamista, vaikka heikkoudetkin on löydetty ja niistä huomautettu. Pudasjärveläinen pikkulafka oli kuitenkin jo nyt valmis julkaisemaan bändiltä yhdeksän kappaleen sekoituksen uusia ja jo demoilta tuttuja biisejä.

Bändi tykittää suoraa heviä 80-luvulta, jossa suurin vaikuttaja on itse dinosaurus, eli Iron Maiden, joskin kitaroiden käyttö kielii pienistä power-vaikutteista. Levyltä löytyy nimittäin powerista tuttuja pitkiä ja melko hyviäkin kitarasooloja, sekä todella tiukkaa sahaamista, jossa käden lihakset ovat kovilla. Vokalisti ei vedä korkealta, mutta sitäkin kovempaa. Ville Siikamäen rähinä-ääni on sopivasti erilainen kuin muilla hevimiehillä, mutta eteenpäin menemisellekin löytyy laulupuolelta varaa. Se, mistä mies laulaa, herättää mielenkiintoa. Tekstit vilisevät viittauksia Raamattuun ja Jumalaan, mutta kuitenkaan bändin jumala-suhteesta ei oikein pääse selvyyteen.

Hyviä, pieniä asioita tulee vastaan koko ajan, mutta hyvät kokonaiset biisit ovat harvassa. Paikoin biisejä on venytetty turhaan ja rakenne on hukassa. Parhaiten toimivat Lady Pain ja Visions Of Armageddon, kun taas listauksen hännille jäävät Fight Against Time sekä Adastra. Portaissa on vielä askelmia jäljellä, mutta miten ylöspäin voisi päästä? Yksinkertaistamalla kenties? Vai löytyykö tie huipulle jatkamalla samalla kaavalla, mutta paremmilla melodioilla ja isoimmilla koukuilla? Ylimmät portaat ovat kyllä tällä bändillä saavutettavissa.