Julkaistu: 09.07.2007
Arvostelija: Mikko Lamberg
Catskills
Pepe Deluxe on tullut hulluksi. Takavuosien farkkumainoshitistä suuren yleisön parhaiten muistama electornicaa vääntävä rytmiroikka on saanut valmiiksi kolmannen albuminsa ja millainen albumi kyseessä onkaan! Spare Time Machine naittaa yhteen niin 70-lukulaisen rocksoundin hervottomine kaasutteluineen, kuin äärimmäisen tanssittavan konemusiikin ja tekee tämän varsin luontevasti. Aiemmin sample-kulttuurin varassa musiikkiaan tehnyt kaksikko on vähentänyt entisestään lainailujen roolia ja vääntänyt entistä originellimpaa soundia. Aikaisempi, ”cool” ja ehkä myös junnaavampi lähestymistapa on vaihtunut kohkaamiseen ja tajuntaan väkivalloin rynnimiseen, joka vuorottelee hippimäisen leijunnan kanssa.
Ensimmäinen huomio albumia kuunnellessa on se, kuinka täynnä se on materiaalia. Kappaleita on vain kymmenen, mutta jokainen niistä on tuutattu täyteen musiikillista informaatiota. Vaikka yleensä vastustan ylituottamista, yksikään raita ei kuulostaa äärimmilleen viilatulta vaan pikemminkin rosoiselta ja elävältä. Ääni on tulva-aalto, vaikkakin hallittu sellainen ja uusia kerroksia löytää niin kuulokkeilla kuin kaiutinkuuntelussa, mikä on konemusiikin saralla aina silkkaa plussaa. Tavallaan temput ovat tuttuja ja asiallisia, mutta niiden liittäminen toisiinsa saa ne kuulostamaan originelleilta ja maukkailta.
Psykedelia ja 60-luvulta haiseva poppis ovat myös avainsanoja albumille ja monien kappaleiden suorastaan harmoniset laulut edustavat mainiosti jälkimmäistä puolta, Last Of The Great Explorers tuo peliin fiilistelypuolen alkaen ambientista, siirtyen soulahtavaan lauluun ja muuttuen sitten Juhan af Grannimaiseksi lentävien lautasten näytöslennoksi ja kitaratripiksi. Nopea ja hauska Pussy Cat Rock riepottelee kuulijan mielihyväkertoimia entistä huimemmille korkeuksille. Mitä lähemmäs albumin loppua mennään sitä kieroimmiksi, mutta luontevimmiksi kappaleet käyvät. Olisikin niin mukavaa kaiken hehkutuksen jälkeen antaa levylle täydet, mutta valitettavasti kaikki ideat eivät kanna ja pari tylsää hetkeä soluttautuu satunnaisesti mukaan, jolloin levy unohtuu hetkeksi taka-alalle.. Näinkin kumminkin Pepe Deluxe on onnistunut saamaan aikaan albumin, joka kestää havainnointia, viihdykekulutusta ja mielikuvituksen venymistä ja paukkumista. Albumin nimi lunastaakin kaiken lupaamansa. Kokonaisuus on hallittu matka pop-musiikin vuosikymmenten lävitse, mutta ehdottoman originelli, vapaa-ajan ilo, moderni mutta tiedostava.
1990-luvun puolivälissä Helsingissä perustettu yhtye on kulkenut sample-pohjaisesta downtemposta kohti vallatonta sekoitusta breakbeatia, surf-kitaroita, lattarirytmejä ja psykedeelistä poppia. Alun perin Pepen perustivat DJ Slow alias Vellu Maurola yhdessä JA-Jazzin alias Tomi Paajasen kanssa. Vuonna 1995 James Spectrum alias Jari Salo liittyi ryhmään. Maurola erosi kokoonpanosta vuonna 2001. JA-Jazz ei ole ollut aktiivisena jäsenenä vuodesta 2008. Multi-instrumentalisti Paul Malmströmistä tuli yhtyeen virallinen jäsen samana vuonna.
Linkki:
pepedeluxe.com
(Päivitetty 17.2.2012)