Folkswagen: Tienhaara

Pilfink

Venäjästä ja Karjalasta inspiroituva Folkswagen on julkaissut uransa kolmannen pitkäsoiton, Tienhaara. Tämä Itä-Suomen maantieteellinen vastine Lauri Tähkän Elonkerjuulle on yhtä kuin Timo Munne, joka vastaa pääosin laulusta, kitaristi Suonna Kononen, joka myös tarttuu mikkiin luontevasti, sekä rytmiryhmässä musisoivat rumpali Jari Lappalainen ja basisti Joonas Ojajärvi.

Tienhaara sisältää 13 kipaletta. Tämän bändin kohdalla voisi melkein käyttää hyvällä omallatunnolla termiä ”rallia”. Yhtyeen tiedotteen mukaan sisällön voisi kiteyttää: slaavilaista kaihoa, pohjoiskarjalaista hulluutta ja country & easterniä. Kuten aiemmatkin julkaisut, levy on sekoitus omia ja covereita. Tosin Folkswagenin coverit ovat hieman toisenlaisia kuin perinteisillä rock-orkestereilla. Bändihän on levyttänyt mm. Joensuun Ellin ja Sellanen ol´Viipurin. Tällä kertaa käsittelyssä on hieman tuntemattomampia lainoja kuten traditionaalinen Kelton pojat ja pietarilaisen Kino-yhtyeen Aski tupakkaa-suomennos.

Lienevätkö arvostelijan omat pohjoiskarjalaiset juuret ja kesät Joensuun liepeillä syynä sille, että suosikeiksi nousevat jo ensi kuuntelemalla Joensuun syksyt sekä Laulu huoneesta numero 11. Jälkimmäinen sijaitsee Joensuun ehkä legendaarisemmassa ravintola-hotellissa, Jokelassa. Jos tältä levyltä julkaistaisiin ensisingle, olisi se ehdottomasti Volodja tahtoo lentää. Hittiainesta on, eikä vähiten siitä syystä, että se tuo mieleen Miljoonasateen ensihitin, Lennä Juri Gagarin.

Albumin raidoista osa esitetään venäjäksi. Teemat ovatkin lähellä sekä meitä suomalaisia että itänaapureitamme: ”mies ja viina” vilahtelee aika monessa tekstissä. Tämä yhdistelmä ei rajoitu vain itäiseen osaan maatamme, kuten eivät hyvät melodiat ja folkrockikaan. Tietty slaavilaishenkisyys ja melankolisuus on kautta aikojen purrut tässä maassa. Siksi toivoisinkin, että suurempi yleisö alkaisi jo pikku hiljaa löytää tämän mainion orkesterin.