Hebosagil on puurtanut ahkerasti thrashmetallin parissa julkaisten parin vuoden sisään jopa viisi demoa ilman sen suurempia tuloksia. Niimpä bändi päätti muuttaa kurssia, ja uudelle Cosmic-EP:lle työstetyn materiaalin huomattiin olevan entistä raaempaa ja kylmempää. Uudessa Hebosagilissa kuolonkitarat soivat raskaasti, rummut kolisevat ukkosen lailla, mutta välillä intoudutaan nopeaan säksätykseen crustpunkin hengessä.

Cosmic osoittautuu todella vaikeasti käsiteltäväksi pakkaukseksi. Deathmetal-pohjalta mennään välillä todella kovaa ja välillä doomahtavasti jylisten. Soundimaailma on kuin alimmasta helvetistä: kylmä, raaka ja rupinen, erityisesti rumpujen soundi on todella jäätävä. Paikoin särisee jopa liikaa. Valokeila on suunnattu hirvittävään soitinmeluun ja laulu on miksattu vähän piiloon. Vielä kun Tatu Junno kuuluu siihen örisijöiden kastiin, joidenka sähinästä ei saa mitään selvää, laulu ei tarjoa suuremmin apua soitinryhmälle. Näistä aineksista kasautuu sellainen möhkäle, että välillä tuntuu ettei bändikään ole vielä ihan sinut uuden tyylinsä kanssa. Onhan tässä hienoja riffejä, hienoja palasia, mutta korvat eivät tunnu tietävän mihin ottaisi kiinni.

Kuten edellä olevasta tekstistä voi päätellä, lätty on todella vaikea arvosteltavaksi. Sinänsä mehevää mäiskettä, mutta kun ei vain millään tahdo saada lankojen päihin kiinni, vaikka kiekkoa tuli tungettua soittimeen aina uudestaan ja uudestaan "no perkele!" -asenteella. Jos sinä siellä jossain kaipaat kuolonmetalliin jotain erilaista, kokeile ladata bändin kotisivuilta kaikki seitsemän biisiä, saatat pitääkin. Kiitos ja anteeksi, mutta minulle ei auennut.