Firebox

Vielä viime demon aikaan Thamuz-nimellä esiintynyt Terhen soittaa deathdoomia. Sellaista, missä biisit ovat kymmenen minuutin molemmin puolin, rosoisiksi särjetyt kitarasoinnut saavat soida pitkään ja mieslaulajan mörinää pehmentävät tunnelmalliset synataustat ja ajoittaiset naisvokaalit. Omaperäisyyspisteet ovat siis vähissä, mutta tyylipisteitä on sentään jaossa enemmän.

Persoonallista kosketusta on ainakin Influencesin industrial-henkisessä taustahälyssä, joka kolisee tasaisen rytmikkäästi kuin tehtaan kokoonpanohihna (erinomainen tunnelmanluoja, vieläpä). Samaa trikkiä on käytetty myöhemminkin, ja on sinänsä miellyttävä ratkaisu luoda dynamiikkaa miksaamalla kitararaita varsin kovalle suhteessa taustoihin, joissa tapahtuu enemmän kuin mihin tarkkaamaton korva kiinnittää huomiota. Lisäksi mieleni tekee mainita Six Monthsin jylhä loppukiri. Perinteistä, mutta toimivaa.

Yllämainitun lisäksi levyllä miellyttää rosoinen soundi - tunnelmallisempi metalli on mennyt viime vuosina yhä enemmän puleeratun hötön suuntaan, joten on kiva, että jossain luotetaan vielä kulmikkaammankin ilmaisun voimaan. Mieleen tulee As the Flower Withersin aikainen My Dying Bride, vaikkei Terhen samanlaista alkuvoimaa saavutakaan. Mutta vaikka petrattavaa onkin paljon, mm. materiaalin vaihtelevuuden ja sen aidosti persoonallisen soundin suhteen, Eyes Unfolded on mainio aloittavan bändin tyylinäyte - ei tätä levyä hävetä tarvitse.