Julkaistu: 04.07.2007
Arvostelija: Mika Roth

Candlelight
Ruotsin death�n�roll ylpeys Entombed on niit� yhtyeit�, joiden asemaa raskaamman rokin ja metallin historiassa on turha l�hte� kiist�m��n. B�ndin ensimm�iset albumit olivat osaltaan muovaamassa k�sitett� nimelt� death�n�roll, jonka kirkkaimpana t�hten� yhtye itse loisti vuosia. Pitk��n kest�nyt kultakausi alkoi kuitenkin 90-luvun j�lkimm�isell� puoliskolla osoittaa rappeutumisen merkkej�, mink� j�lkeen yhtye on sukeltanut loivasti, pitk��n sek� syv��n.
N�ist� asemista katsottuna odotukseni eiv�t olleet korkealla, kun retkueen tuorein tuotos p��tyi k�siini. Yll�tys olikin sit� positiivisempi, kun Serpent Saints paljastui jo ensimm�isell� py�r�ytyksell� v�hint��nkin kelvolliseksi tuotokseksi. Herrain death�n�rollista l�ytyy taas sit� todellista yty� ja voimaa, joka nosti joukkion aikoinaan huipulle. Muutamaa aiempaa albumia metallisempi sielu huokuu asennetta, jolla p��st��n jo pitk�lle. Kovan puristuksen lis�ksi my�s itse biisimateriaali on ter�v�mp�� kuin vuosiin ja joukosta l�ytyy nyt pari rallia, joista saattaa hyvinkin muodostua jopa pienehk�j� klassikoita ja etenkin nimibiisi sek� r�yh�kk��sti etenev� Warfare, Plague, Famine, Death kasvavat kokonaisuudesta selv�sti erottuviksi k�rjiksi.
Kaiken roson keskell� on yll�tt�v�� huomata, ett� b�ndin k�ytt�m�t soundit ovat itseasiassa siistiytyneet ja ne kaikkein r�k�isimm�t vet�isyt j��v�t puuttumaan joukosta. Entombed luottaakin nyt metallisiin riffeihin, sek� vokalisti Petrovin betoniseen huutolauluun, joiden avulla karsitut kappaleet lingotaan vauhtiin. Serpent Saints ei siis ole mik��n uusi Wolverine Blues, mutta kiekko kohentaa kummasti veteraanien kurssia. Pitk�st� aikaa tulevaa Entombedin albumia tulee taas jopa odotettua, sen verran tiukasta paketista t�ss� on kuitenkin kyse.




Ruotsalainen orkesteri jota voi pit�� v�hint��nkin osasyyllisen� death�n�roll -tyylisuunnan syntymiseen.
Kotisivut: www.entombed.com
(P�ivitetty 01.07.2008)