Entombed: Serpent Saints

Candlelight

Ruotsin death´n´roll ylpeys Entombed on niitä yhtyeitä, joiden asemaa raskaamman rokin ja metallin historiassa on turha lähteä kiistämään. Bändin ensimmäiset albumit olivat osaltaan muovaamassa käsitettä nimeltä death´n´roll, jonka kirkkaimpana tähtenä yhtye itse loisti vuosia. Pitkään kestänyt kultakausi alkoi kuitenkin 90-luvun jälkimmäisellä puoliskolla osoittaa rappeutumisen merkkejä, minkä jälkeen yhtye on sukeltanut loivasti, pitkään sekä syvään.

Näistä asemista katsottuna odotukseni eivät olleet korkealla, kun retkueen tuorein tuotos päätyi käsiini. Yllätys olikin sitä positiivisempi, kun Serpent Saints paljastui jo ensimmäisellä pyöräytyksellä vähintäänkin kelvolliseksi tuotokseksi. Herrain death´n´rollista löytyy taas sitä todellista ytyä ja voimaa, joka nosti joukkion aikoinaan huipulle. Muutamaa aiempaa albumia metallisempi sielu huokuu asennetta, jolla päästään jo pitkälle. Kovan puristuksen lisäksi myös itse biisimateriaali on terävämpää kuin vuosiin ja joukosta löytyy nyt pari rallia, joista saattaa hyvinkin muodostua jopa pienehköjä klassikoita ja etenkin nimibiisi sekä räyhäkkäästi etenevä Warfare, Plague, Famine, Death kasvavat kokonaisuudesta selvästi erottuviksi kärjiksi.

Kaiken roson keskellä on yllättävää huomata, että bändin käyttämät soundit ovat itseasiassa siistiytyneet ja ne kaikkein räkäisimmät vetäisyt jäävät puuttumaan joukosta. Entombed luottaakin nyt metallisiin riffeihin, sekä vokalisti Petrovin betoniseen huutolauluun, joiden avulla karsitut kappaleet lingotaan vauhtiin. Serpent Saints ei siis ole mikään uusi Wolverine Blues, mutta kiekko kohentaa kummasti veteraanien kurssia. Pitkästä aikaa tulevaa Entombedin albumia tulee taas jopa odotettua, sen verran tiukasta paketista tässä on kuitenkin kyse.