Nicole: Odotus

Biotech

Vihdoin suomalaiset ruohonjuuritason vaihtoehto-orkesterit alkavat näkyä siihen tahtiin, mikä tasoon nähden olisi ollut odotettavissa jo aikoja sitten. Nicole on päämäärätietoisesti tehnyt useita pikkulevyjä ja debyyttialbumi Odotuskin oli ennakkoon vain nettimyynnissä ennen kuin yhtye uskalsi julkaista levyn ihan perinteisessäkin muodossa. Ja hyvä että julkaisi, sillä yhtyeen kehitys on juuri nyt siinä vaiheessa, että kokopitkää albumia voi huoletta esitellä. Aiemmin tyylillisesti hieman epävarma ja persoonaton Nicole alkaa olla kypsä muutamaa biisiä suuremmille annoksille, vaikka esikuvat sen modernissa ja metallisessa soinnissa helposti edelleen kuuluvatkin.

Uskaliaasti Nicole luottaa teksteissään suomen kieleen, joka käytännössä on ikävän paljon taiteellista sanahelinää sisällön kustannuksella. Samalla vertailukohdaksi nousee liiankin helposti samalla konseptilla hieman pidemmälle ehtinyt Sara, etenkin kun Ilkka Laitalan vokaaleja suosiva laulutyyli muistuttaa kovasti Jorma Korhosen vastaavaa. Mutta omillaan Nicole pärjää ja sen raskaat jumitusriffit ovat yhtä lailla Machine Headin kuin Deftonesin perua. Suoranaisesti bändi ei siis massaan huku. Sävellyksissä on ideaa (etenkin Sairas maailma naittaa kiitettävän soljuvasti mättöä ja melodiaa) ja itse tuotetuksi levyksi näkemykselliset sovitukset elävöittävät kokonaisuutta huomattavasti. Lähde sydän devootiossa Rotten Sound -ärisijä Keijo Niinimaan vierailu on tästä kouriintuntuvin esimerkki.

Vielä Nicole on lähempänä lupaavaa kuin loisteliasta, mutta jos kaikki menee putkeen, voi varovasti jo puhua tulevaisuuden menestyjästä ja ainakin yhdestä genrensä pätevimmistä osaajista.

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 08.10.2003:

Pisteet:

minä rakastan nicolea. en voisi elää ilman nicolea.ajattelen nicolea kun runkkaan


AHJTeam