Vreid: I Krig

Indie Recordings

Norjalainen Vreid on kiinni blackmetal-genressä, tästä ei ole epäilystäkään. Kiehtovampaa on sen sijaan, millä kaikella he ottavat tähän etäisyyttä: vokaalit ovat tuttua kärinää, eivätkä folk-vaikutteet eivät vielä ole kovin vieras asia, mutta keskitempoinen riffittely on ennemmin thrash-henkistä, ja rytmiikka paikoin silkkaa jatsia. Hämmentävintä sekoituksessa on, että nämä ainekset on lyöty yhteen sen enempää sovittamatta niitä läpinäkymättömäksi fuusioksi kuin korostamatta sekoituksen omalaatuisuutta.

I Krig alkaa tylsänpuoleisella riffittelyllä, mutta paranee roimasti, kun päästään yhdeksänminuuttiseen nimibiisiin. Vreid avaa sen surumielisesti särisevillä viuluilla, kerää hieman lisää jännitettä nerokkaalla säröttömän kitaran ja tiukan rummutuksen yhdistelmällä ja purkaa tämän sitten päästämällä kaahaushalunsa pihalle oikein kunnolla. Biisi ei kuitenkaan ole vielä tässä, vaan temponvaihdosten lisäksi soittoa tauotetaan akustisilla folk-välisoitoilla, joita tahdittaa jazz-henkinen bassottelu ja symbaalikomppi. Tunnelma on vähintäänkin omituinen. Rytminen iloittelu jatkuu kiihkeässä etunojassa kulkevassa Væpna lengselissä, ja kaikkein nautittavinta riffittelyä sisältää päällekäyvä Dei daude seig av grav. Päätösbiisin Millom hav og fjell riffi on jopa hieman rock-henkinen, ja levy saa outro-pianosta yllättävän toivorikkaan päätöksen.

En olisi uskonut käyttäväni koskaan blackmetal-levystä sanaa "leppoisa", mutta sitä I Krig on. Biiseissä on juuri sopivasti variaatiota pitämään mielenkiinnon yllä, ja ne etenevät jouhevasti teemasta toiseen. Kun vielä soundit ovat kuivat ja raitoja ei ole ollut käytössä kovin montaa, kuulostaa kokonaisuus varsin konstailemattomalta. Lopulta levy on kuitenkin enemmän mielenkiintoinen kuin mieleenjäävä, mutta todistaa sen puolesta, että blackmetal-genressäkin on vielä tilaa mennä eteenpäin.