Bob Domino: The Oddbomb Diaries

Plastic Passion

Kouvolan musiikkikuvioissa vaikuttanut multi-instrumentalisti Bob Domino on päättänyt lähteä sooloilemaan ensimmäistä kertaa, ja mies onkin ottanut ilosta kaiken irti soittamalla levylleen lähes kaikki soittimet itse. Lähestymistapa on suurimmilta osin aivan perusteltu, sillä kyllähän yksi jos toinenkin musiikkivempain herran käsissä pysyy, ja tuottaa vieläpä aivan siedettävää ääntä. Saatekirjeessä ollaan aika lailla asian ytimessä, kun verrokeiksi tarjoillaan Kraftwerkiä ja Berliinin-kauden Bowieta. Tunnelmallista instrumentointia, alkukantaisia elektrokokeiluja sekä psykedeelisvivahteisia äänimaisemia on siis tarjolla.

Bob on biisintekijänä sisäistänyt hyvin selvästi mainittujen 70-lukulaisten kokeilijoiden maalailevan tyylin, jota hän seuraa sen kummemmin asiaa kyseenalaistamatta. Itselleni tämä jättää hieman kaksijakoisen olon; vaikka levy on tympiviä rumpukonekomppeja lukuun ottamatta hienosti toteutettu kaikkine syntikkamaalailuineen, on välillä hieman vaikea ymmärtää tällaisen retroilun pointtia. Kun aikaväli kuluttaa aikoinaan edistyksellisestä musiikista tuoreuden pois, jää jäljelle vain vanhan kertausta. Bob Domino kun ei sen kummemmin pyri päivittämään ideoita tähän päivään, vaan tyytyy vain toistamaan ne lähes sellaisenaan.

Onhan levyllä kuitenkin monta onnistunutta kappaletta, kuten vaikkapa painostavana kabareena löntystelevä Bob´s Lament ja kauniisti bossanovahtava The Silent Song. Myös miehen melko harvakseltaan kuultavat lauluosuudet ajavat asiansa mukavasti. Kokonaisuutena albumi jättää kuitenkin hitusen puuduttavan olon. Vaikka tällaista kokeilevaa musiikkia kuuleekin mielellään kaiken valmiiksi pureskellun peruskauran keskellä, jää jotain silti kaipaamaan. Ehkä The Oddbomb Diariesilta puuttuvat elementit ovat todellinen kokeilu ja uuden keksiminen.