Isola Recordings

Wellcome The Night on The Atariksen jo seitsemäs täyspitkä levytys. Pitkästä historiastaan huolimatta yhtye on itselleni kuitenkin uusi tuttavuus. Tai mistäpä sitä tietää vaikka yhtyettä olisikin tullut jossain kuultua, sillä sen musiikki ei jätä mieleen minkäänlaista muistijälkeä. Aiemmin punkkia vaivannut yhtye sijoittuu nykyisellään tyylillisesti tympeän ja angstisen jenkkirockin loputtoman laajaan ja kasvottomaan puulaakiin, jonnekin Jimmy Eat Worldin ja Hoobastankin (jo on bändeillä nimiä!) välimaastoon. Toisinaan se kuulostaa Himin light-versiolta, paikoitelleen vakuumiin pakatulta Placebolta. Namedroppailua voisi harrastaa vaikka kuinka kauan, sillä yhtyeen musiikkia on vaikea personoida siitä itsestään käsin. Erot ovat hiuksen hienoja; ehkä The Atariksen kotimaassaan nauttiman suosion salaisuus on siinä, että yhtyeen basistilla on mageet rastat.

Jotain yhtyeen tilasta kertonee se, että yhtye pääsi yrittämään edellisellä levyllään maailmanvalloitusta Columbia Recordsin siipien suojassa mutta uutuus on puolestaan julkaistu yhtyeen itse perustaman levymerkin kautta. Ammattimaisen pätevän ulkokuoren alta ei nähtävästi löytynyt todellista potentiaalia. Hieman hupaisaa on myös se, että up- ja keskitempoisen rock-levyn kolmestatoista kappaleesta ainoastaan rauhallinen A Soundtrack For This Rainy Morning on onnistunut biisinä. Muut kierrättävät samoja kliseitä: emomaisen ”tunteikasta”, huudosta falsettiin kurkottavaa laulua, mielikuvituksetonta junnaavaa kitarointia, yksinkertaisia rytmejä, sekä loppuun kaluttuja sointukiertoja ja melodioita, joissa ei ole kiinnostavia retro-kuriositeetteja, eikä myöskään mitään uutta ja ennenkuulumatonta. Yhtyeen tulevaisuus on esittää paikallista rock-suuruutta kaapelikanavan highschool-telenovelan kevättanssiaisissa.