Pig Destroyer: Phantom Limb

Relapse

Mahtoivatko amerikantuomiset olla ennenvanhaan näin yksipuolisia? Vaikka kyllä minä tästä levystä olisin varmasti ilahtunut, jos olisin saanut sen käsiini noin kymmenen vuotta sitten. Vähän kuin Reino-eno hammastahnasta sota-aikana. Nykyään tällaisista töhkistä ei ole niin pulaa, joten miksi valita kaikista *grind*-yhtyeistä juuri Pig Destroyer?

No, yhtyeen salainen ase on -tsädäm- basistin puuttuminen. Tämä kuuluu kokonaissoundissa yllättävän vähän, tuntuu että miksaaja on pyrkinyt peittelemään tätä puutetta vetämällä matalaa päätä vastaavasti ylöspäin. Levy ei silti ole lainkaan huono. Monilla enemmän ryöpsähdystä kuin oikeaa biisiä muistuttavilla raidoillakin on mielenkiintoisia breakkejä, ja kitaristi rouhii paikoin varsin maittavaa groovea, esimerkiksi Thought Crime Spreellä, joka erottuu muutenkin hieman mietitympänä biisinä. Yhdessä epätavallisen kannen kanssa nämä vetävät kokonaisvaikutelman sympaattisen puolelle.