Julkaistu: 26.06.2007
Arvostelija: Mikko Lamberg
Fjuu
Suhteellisen paljon suomalaista rap-rintamaa seuranneena minun pitäisi ehkä tunnistaa herrojen Niko & Tapsa nimet jostain aikaisemmasta yhteydestä, mutta en pystynyt siihen. Puhtaalta pöydältä siis oli lähdettävä liikkeelle ja ilman mitään ennakko-odotuksia. Aluksi Tässä kaupungissa tuulee aina vaikutti sietämättömältä albumilta. Lakonista, tylsistyttävää, epäkekseliästä, levyn nimikin on jotenkin pateettisen kaupunkiromanttinen. Muutaman kuuntelun jälkeen lätty alkoi avautua ja huonoudesta alettiin hilata vähän kerrassaan kohti keskinkertaisuutta. Valitettavasti tämän matkan puoliväliin sitten jäädäänkin. Seuraava kysymys onkin: Miksi tämä ei ole EP?
Suurin ongelma Nikolla ja Tapsalla on materiaalin epätasaisuus. Jos kappaleita kuten Ehdinkö ja Jokaisesta jälki jää ei voi syyttää omaperäisestä toteutuksesta, ne ovat ainakin vilpittömiltä ja innokkaasti toteutetuilta haiskahtavia biisejä, joita kuuntelee taustamusiikkina mielikseen. Jee, ei mitään ongelmaa ja onhan noissa sanoituksissakin ihan ideaa - haikaillaan kuolleiden perään, taivastellaan treffeiltä myöhästymistä, pieniä mutta tärkeitä asioita.
Sitten levyllä on materiaalia kuten Pakollinen edustusbiisi, joka itseironianpyristelyissään on vain jotenkin huonosti peitelty yritys peittää sitä mitä kappale todella on, pakollinen edustusbiisi, jota ei pelasta edes Loost Koosin MC Särren vierailu. Tavallinen tarina taas osoittaa sen, että suomenkielisessä rapissa rakkausbiisit ovat usein syystäkin aika pienessä asemassa. Rakkaudesta kertoilevat laulut harvemmin ovat omaperäisiä. Niiden ei tarvitse olla. Tavallinen tarina on siitä huolimatta kliseidenkin aallonpohja. Kaksi kolmasosaa levyn kestosta on näiden kahden kaltaista tavaraa. Taustoista en aio edes puhua, niistä ei ole mitään sanottavaa. Paitsi ehkä, että fruity loopsit laulamaan viidentoista minuutin ajaksi ja meillä on ”ihan kiva” ja tyypillinen albumilla soiva nytkytystausta. Lopussa on salabiisi, joka ei vain kiinnosta, koska jo kymmenen varsinaisen jynkytyksen loppuun pääseminen on taistelu.
Huonoiksi useimmat kappaleet tekee niihin lykätty epäaidon kuuloinen tunnustuksellisuus, jota ei todellakaan auta kaksikon äänien täysi karismattomuus ja harmaus, jonka he itsekin huomioivat (jälleen kerran ironialla). Kaikki kuulostaa tekaistulta ja sinänsä valmiilta, mutta ei millään tapaa mielenkiintoiselta. Keinotekoiset tunteet taas ovat rap-musiikin yleinen tappaja. Miksi kiinnostua, jos artistiakaan ei kiinnosta? Koska materiaali ei silti ole täysin kelvotonta, annettakoon kaksi tähteä, toinen Nikolle ja toinen Tapsalle.
Kolme albumia julkaissut suomi-räp-kaksikko Kalliosta.
Linkki:
myspace.com/nikojatapsa
nikojatapsa.com
(Päivitetty 9.4.2011)